Iloisesti pieleen Itä-Virossa

Viikonloppuvapaa puolison kanssa. Koirat matkalle mukaan. Ohjelma suunnitellaan eläimet huomioiden ja pitkiä ajomatkoja välttäen.

Ensimmäistä kertaa suunnittelin matkaa tekoälyn avulla antamalla pelkät toiveet. Sain keskustelujen aikana hyvin parantuvan ja oikein mieluisen matkaohjelman. Ohjelma oli hyvä. Toteutuminen ei. Vika toki ei ollut tekoälyn.

Ensimmäinen virhe oli ylimääräinen venyttely aamulla. Piti lähteä kahdeksalta. Me lähdimme hieman yli kymmenen. Pöltsamaalle saavuttiin hieman ennen puolta päivää. Siellä ei pitänyt käydä, mutta nyt päätimme toisin. Keskustaan päiväkahville, joka vaihtui Coka Colaan, koska asiakkaiden vähyys indikoi pitkää seisonta-aikaa kahville. Ehkä hyvä valinta.

Keskustelimme majoittumisesta. Suomalaisomisteinen Ontikan Kartano oli tavoitteena, mutta eivät vastanneet kahteen päivään puhelimeen, eivätkä soittaneet koskaan takaisin. Ei siis sinne, kun ei saa varmistusta koirista. Toilan kylpylä sen sijaan vahvisti, että sesonkina ei koirien kanssa sinne ole asiaa. Toki englannin kieli oli niin hapuilevaa, että ehkä eestin kielellä asia olisi onnistunut. En tiedä – ei tullut testattua.

Päätimme pyhiinvaeltaa Pöltsamaa Sinapin tehtaanmyymälään. Puolisoni liputtaa vahvasti Kange – sinapin puolesta. Toki tiesimme, että Felix on siirtänyt tuotannon muualle, mutta silti oli yllätys, että tuotetta ei tehtaanmyymälässä ole. Ilmeisesti oli vain omaa tuotantoa. Purkkikeittoja ja mehuja.

Pidän heidän mehuista ja päätin ostaa jonkin tuliaisen. Nopealla valinnalla sopiva mehu ja kun tuotteella oli muita korkeampi hinta, luulin saavani premium – laatua. En saanut, sain mehutiivistettä. Juo sitä nyt sitten suoraan purkista.

Tehtaanmyymälään ei meinannut löytää parkkipaikkaa. Syy oli vieressä olevat Linnanjuhlat paikallisessa osin raunioituneessa Pöltsamaan linnassa. Vitosen lipulla pääsi sisään ja heti lippuluukulla kuuli torvisoittoa ison soittokunnan esittämänä. 1272 rakennettua linnaa oli remontoitu paljon ja sen alakerroksissa on käsityöläisillä pajoja. Nyt linnapihalla oli paljon markkinakojuja. Mitään ei tullut ostettua, mutta vahvasti rauhoitetun ankeriaan saatavuutta savustettuna panin merkille.

Lähdimme ajamaan eteenpäin. Majoitusta ei vielä ole valittuna. Puolisoni sanoi ehdottoman ein Sillamäe ja Narvan suunnalle. Tartoon emme vielä halunneet jäädä, koska siinä riittää kaupunkina nähtävää ihan omana reissunaan. Puolison ohje oli ajaa kohti Peipsijärveä. Tottelin. Pieniä kyliä pujotellen ajauduimme Maarja Magdaleena nimiseen kylään. En tiennyt, että Virossa sellainen oli. Toki sellainen on ollut vasta vuodesta 2005. Aiemmin nimi on ollut jotain muuta, mutta nyt 1300 luvulla annettu alkuperäinen nimi oli otettu uudelleen käyttöön. Hieno nimi, mutta kylä oli lähinnä kauppa, bussipysäkki kirkko ja muutama talo.

Matka jatkui Peipsijärven keskukseen, Mustveehen. Keskustaan ajaessa Peipsjärvi näyttäytyi hyvin merimäisenä. Saaria ei juuri ole ja vesistö on iso.  Ainoa ennakko-opasteita asettanut ravintola oli Ankur, joten ajoin sinne. Puolisoni odotti rantakahvilaa, Vein Neuvostoaikaisen rakennuksen kakkoskerrokseen ravintolaan, jonka sisustus oli aikamatka menneille vuosikymmenille. No, parempi tuore ruoka ja nuhjuiset puitteet, kuin päinvastoin. Itse asiassa kala oli toiseksi parasta kuhaa, mitä on olemassa. Itsekalastetulle ja grillatulle Kyrösjärven kuhalle ei pärjää mikään, mutta tämä oli parasta, mitä ravintola voi tarjota.

Ruokailun jälkeen totesimme aikataulun ja majoituksen puutteen estävän kaikki suunnitellut aktiviteetit Sillamäe suunnalla, joten suuntasimme Sipulitielle. Odotimme näkevämme kyläkahviloita, sipulia ja muita tuotteita myyviä mummoja ja kesäistä, ihmisläheistä tunnelmaa.

Viimeksi ajoimme sipulitien syksyllä. Silloin löytyi yksi sipuleita myyntiin letittänyt mummo. Nyt myös hän oli kesälomalla. Talot olivat vanhoja, Osa kauniiksi entisöitynä, osa hieman rappiolla. Tunnelmallinen tie, mutta koimme, että olimme tiirailemassa muiden kesämökkielämää, mutta epäonnistuen myös siinä. Nyt tiedämme, että sipulitie ei ole sellainen kohde, kuin luulimme.

Siitä otsikon iloisesta pieleen menemisestä. Nyt ei juuri muuta ole tehty, kuin istuttu autossa. Puolisoni selkä meinaa pettää ihan totaalisesti. Koirat ovat ulkoilleet viimeksi Pöltsamaalla. Tartoon vievällä tiellä ei ole edes levähdysaluetta. Tilanne uhkaa perkelöityä. Paniikkiratkaisuna ajan pieneen Varan kylään ja sen koulun parkkipaikalle. Ulkoilemaan koirien kanssa. Helpotus puolisoni selälle ja koirille. Uusi ongelma itselle. Kalan kyljessä tarjoiltu salaatti kastikkeineen eivät olleet kuhan veroisia. Vatsa alkaa kiertää. Jätän kävelemiset muille ja rynnin autolle etsimään jotakin kahvilaa, josta löytyisi vessa. Molemmat tämän kylän kahviot ovat lopettaneet toimintansa. Siis vatsa kaihertaen takaisin koululle odottamaan kolmikkoa lenkiltä. Tulivat. Takaisin autoon ja lievää ylinopeutta kohti Tartoa. Onneksi Olerex huoltoasema tulee pian vastaan ja vastoinkäymiset pysyivät epämukavuuksina ilman suurempia vahinkoja.

Puolisoni selkä on korjaantunut sen verran, että uskallan esittää yöpaikaksi Pyhäjärvi Span Otepäässä. Sinne on enää alle tunnin ajomatka ja hotelli pitää koiravieraista. Samoin me pidämme hotellista.

Kirjautuminen 18 aikoihin, pariksi tunniksi kylpylään ja illalliselle paikan ravintolaan. Tuli vielä tosi kiva ilta – vaikkakin ihan väärällä puolella Viroa.

Pyhäjärvi spa on tehty 2000 – luvun alussa, eikä se ole erityisen vetovoimainen kylpylä monilla mittareilla. Toisaalta siellä on kaikki mitä minä kylpylältä haluan. Täysimittainen uima-allas, poreamme, muutama hierova suihku ja sauna, jossa saa kovat löylyt. Siis kylpylä sopii minulle, tai meille erinomaisesti.

Lisäksi Pyhäjärvi Spa näkymät spa – alueelta menee varmasti Euroopan TOP kolmeen. Top kolmeen siksi, että jossakin voi olla vielä kauniimpi näkymä. Täältä näkyy kaunis puisto, pyhäjärvi, sen suurin saari ja taustalla on korkeuserollisia maisemia. Oikeasti upeaa.

Aamulla pääsi uusimaan illan aktiviteetit. Ensin uimaan, sitten poreisiin ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Nyt tosin aamiaista.

Kotimatka ajeltiin yhden pysähdyksen taktiikalla. Taas tekoälyn suosittamana. Suositteli linnanrauniot 1300 – luvulta Helmen kylästä. Ihan vaikuttavat ja kaunis paikka. Siellä olisi ollut ihan lähellä myös Viron tunnetuimmat luolat. Jätimme ne väliin, koska koirien kanssa ei ollut korkeuseroissa kovin helppoa kulkea.

Loppumatka meni hyvää tietä tasaisesti ajaen. Ehdin vielä katsomaan Suur-Hollola ravit. Onneksi en ole enää järjestäjänä.