Miksi ihmeessä Espanjan eteläisin niemi kuuluu Englannille?
Millainen oli maailmatilanne, kun Euroopan mahtivaltiot ryhtyivät alistamaan
muita siirtomaikseen? Onko kansakunnat sivistyneet, vain olemmeko sokeita oman
aikamme ilmiöille? Näitä voisi pohtia matkalla Gibraltarille. Toisaalta voi
myös ajatella, että apinat ovat söpöjä ja Gibraltarin ostoskatu on todellinen
tax free.
Gibraltar on aikanaan ollut tärkeä satama yhdistämässä
Afrikkaa ja Eurooppaa. Nykyään tiedonkulullinen tilanne on täysin erilaista ja
sataman poliittinen rooli on tyystin erilainen. Verovapauden vuoksi Gibraltar
on edelleen erittäin merkittävä satama. Laivat tankkaavat mieluummin verotonta,
kuin verollista dieseliä. Espanja haluaisi saaren luonnollisesti itselleen.
Englannille se ei enää ole niin tärkeä kuin aikoinaan. Asukkaat itse ovat
mieleltään brittejä ja vastustavat yhdistymistä Espanjaan voimakkaasti.
Poliittisia jännitteitä nykytilanne ei aiheuta ja vallitseva tilanne ohjaa
merenkäyntiä, turismia ja lähialueen shoppailua, joten mitä sitä hyvää
tilannetta pilaamaan.
Helppouden vuoksi lähdimme Gibraltarille valmiilla matkalla.
Hinta oli 40 euroa. Bussi vei parissa tunnissa satamaan. Opas pelotteli
mahdollisilla tulliruuhkilla, mutta niitä ei ollut ja rajavartijat lähinnä
vitsaisivat käydessään bussissa kontrollipiipahduksella.
Aloitimme Gibraltarilla opastetulla vuoristoajelulla. Siitä
saattoivat osa ryhmää reklamoida voimakkaasti – minä en. Pikkubussi oli myyty
hieman ylitäyteen ja takana matkustavilla oli oikeasti ahdasta. Minut ohjattiin
suuriluisimpana kuljettajan viereen, joten sain korostetun hyvän paikan. Vielä
suurempi syy reklamointeihin taisi olla opastus. Ryhmämme oli puoliksi enlannninkielinen,
puoliksi saksankielinen. Paikallinen viisissäkymmenissä oleva kuski puhui
hauskasti vanhahtavaa brittienglantia espanjalaisella poljennolla. Hänellä oli
hyvä huumorintaju ja viihdyin hyvin. Saksaa hän ei puhunut ja tässä on kuva
saksankielisestä oppaasta. Lisäksi kuski sohlasi play napin kanssa ja
saksankielinen opastus puhui osan aikaa ihan vääristä kohteista.
Aluksi kävimme Euroopan eteläisimmässä kärjessä, South
Pointissa. Kiva kokemus ja mielenkiintoinen näkymä sekä Marokkoon ja Espanjaan.
Välimerelle ja Atlantille.
Tämän jälkeen bussi vei meidät St Michaelsin luolalle.
Luolalla on ollut toisen maailmansodan aikoihin strategisia käyttöjä. Nyt
tippukiviluolaan oli tehty valoshow. Paikka oli puhdas nähtävyys. Hieno, mutta
paljon pienempi ja vaatimattomampi, kuin esimerkiksi Italian monet
tippukiviluolat.
Luolan suuaukolla on apinoiden ruokintapaikka ja Euroopan
ainoat vapaina elävät apinat esittäytyvät siellä aktiivisina ja hyvinvoivina.
He ovat ikään kuin töissä ja heidän työtään on olla söpö.
Tässä kohtaa jouduin pettymään omaan huonoon
valmistautumiseeni. Olisin halunnut kävellä hiljattain kunnostetut ”Välimeren
Portaat” ihan Gibraltarin huipun luontopolkuna. Se oli tässä ihan puolen
kilometrin päässä. Olisi pitänyt karata ryhmältä ja tehdä se, mutta luulin,
että meidät viedään sinne seuraavaksi. Joo – ei viety, vaan alas vanhaan
kaupunkiin Tax Free alueelle. Sieltä meistä on suurin kaupallinen hyöty. Se
tosin oli molemmin puolista.
Visa laskua en ole vielä nähnyt. Puolisini ostohysteerisen
ilmeen olen. Ostokset taisivat olla kuitenkin todella hyviä, sillä yleensä
verovapaissa myymälöissä katteet vievät suurimman osan verohyödyistä. Nyt
tuotteet olivat laadukkaita, liikkeet rauhallisen asiallisia ja hinnat hyviä.
Gibraltarin kaupungissa näin maailman toiseksi vanhimman
lehden, Gibraltar Chroniclen toimituksen. Lisäksi kaupungissa oli paljon
vanhoja britanialaisia yksityiskohtia. Viihdyin mainioisti. Söimme muuten
ruoaksi Fish & Chips.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti