perjantai 29. syyskuuta 2017

Gibraltar



Miksi ihmeessä Espanjan eteläisin niemi kuuluu Englannille? Millainen oli maailmatilanne, kun Euroopan mahtivaltiot ryhtyivät alistamaan muita siirtomaikseen? Onko kansakunnat sivistyneet, vain olemmeko sokeita oman aikamme ilmiöille? Näitä voisi pohtia matkalla Gibraltarille. Toisaalta voi myös ajatella, että apinat ovat söpöjä ja Gibraltarin ostoskatu on todellinen tax free.

Gibraltar on aikanaan ollut tärkeä satama yhdistämässä Afrikkaa ja Eurooppaa. Nykyään tiedonkulullinen tilanne on täysin erilaista ja sataman poliittinen rooli on tyystin erilainen. Verovapauden vuoksi Gibraltar on edelleen erittäin merkittävä satama. Laivat tankkaavat mieluummin verotonta, kuin verollista dieseliä. Espanja haluaisi saaren luonnollisesti itselleen. Englannille se ei enää ole niin tärkeä kuin aikoinaan. Asukkaat itse ovat mieleltään brittejä ja vastustavat yhdistymistä Espanjaan voimakkaasti. Poliittisia jännitteitä nykytilanne ei aiheuta ja vallitseva tilanne ohjaa merenkäyntiä, turismia ja lähialueen shoppailua, joten mitä sitä hyvää tilannetta pilaamaan.


Helppouden vuoksi lähdimme Gibraltarille valmiilla matkalla. Hinta oli 40 euroa. Bussi vei parissa tunnissa satamaan. Opas pelotteli mahdollisilla tulliruuhkilla, mutta niitä ei ollut ja rajavartijat lähinnä vitsaisivat käydessään bussissa kontrollipiipahduksella.

Aloitimme Gibraltarilla opastetulla vuoristoajelulla. Siitä saattoivat osa ryhmää reklamoida voimakkaasti – minä en. Pikkubussi oli myyty hieman ylitäyteen ja takana matkustavilla oli oikeasti ahdasta. Minut ohjattiin suuriluisimpana kuljettajan viereen, joten sain korostetun hyvän paikan. Vielä suurempi syy reklamointeihin taisi olla opastus. Ryhmämme oli puoliksi enlannninkielinen, puoliksi saksankielinen. Paikallinen viisissäkymmenissä oleva kuski puhui hauskasti vanhahtavaa brittienglantia espanjalaisella poljennolla. Hänellä oli hyvä huumorintaju ja viihdyin hyvin. Saksaa hän ei puhunut ja tässä on kuva saksankielisestä oppaasta. Lisäksi kuski sohlasi play napin kanssa ja saksankielinen opastus puhui osan aikaa ihan vääristä kohteista.


Aluksi kävimme Euroopan eteläisimmässä kärjessä, South Pointissa. Kiva kokemus ja mielenkiintoinen näkymä sekä Marokkoon ja Espanjaan. Välimerelle ja Atlantille.


Tämän jälkeen bussi vei meidät St Michaelsin luolalle. Luolalla on ollut toisen maailmansodan aikoihin strategisia käyttöjä. Nyt tippukiviluolaan oli tehty valoshow. Paikka oli puhdas nähtävyys. Hieno, mutta paljon pienempi ja vaatimattomampi, kuin esimerkiksi Italian monet tippukiviluolat.


Luolan suuaukolla on apinoiden ruokintapaikka ja Euroopan ainoat vapaina elävät apinat esittäytyvät siellä aktiivisina ja hyvinvoivina. He ovat ikään kuin töissä ja heidän työtään on olla söpö.





Tässä kohtaa jouduin pettymään omaan huonoon valmistautumiseeni. Olisin halunnut kävellä hiljattain kunnostetut ”Välimeren Portaat” ihan Gibraltarin huipun luontopolkuna. Se oli tässä ihan puolen kilometrin päässä. Olisi pitänyt karata ryhmältä ja tehdä se, mutta luulin, että meidät viedään sinne seuraavaksi. Joo – ei viety, vaan alas vanhaan kaupunkiin Tax Free alueelle. Sieltä meistä on suurin kaupallinen hyöty. Se tosin oli molemmin puolista.

Visa laskua en ole vielä nähnyt. Puolisini ostohysteerisen ilmeen olen. Ostokset taisivat olla kuitenkin todella hyviä, sillä yleensä verovapaissa myymälöissä katteet vievät suurimman osan verohyödyistä. Nyt tuotteet olivat laadukkaita, liikkeet rauhallisen asiallisia ja hinnat hyviä.

Gibraltarin kaupungissa näin maailman toiseksi vanhimman lehden, Gibraltar Chroniclen toimituksen. Lisäksi kaupungissa oli paljon vanhoja britanialaisia yksityiskohtia. Viihdyin mainioisti. Söimme muuten ruoaksi Fish & Chips.  





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti