Mietin pitkään, kirjoitanko tätä blogia. Ensivierailuni
Torreen ei kestänyt kuin puoli päivää. Toisaalta olen nähnyt aseman,
asemaaukion, keskustan, kauniit basaarien ahtauttamat portaat rantaan,
hotellialueen ja rannan. Siis koko turistille avautuvan Torremolinoksen.
Fuengirolasta on helppo matkustaa Torremolinokseen. Bussit
kulkevat, mutta uudehko junayhteys on ajallisesti ylivoimaisesti paras valinta.
Junia lähtee parinkymmenen minuutin välein ja matka kestää suurinpiirtein saman
verran. Junissa on hyvät opasteet seuraavista asemista, eikä sohlaamiselle jää
oikein mahdollisuutta.
Asema on maan alla, josta noustaan ylös asemaaukiolle,
Torren keskustaan. Sieltä on monta reittiä alas hotelli- ja ranta-alueelle,
mutta lähin, asema-aukiolta suoraan etelään vievät portaat ovat kauneimmat ja
kaupallisimmat. Ranta on pitkä, hiekkainen, kaunis ja turistien täyttämä.
Yleisilme on hieman Fuengirolaa kulahtaneempi, mutta isoa eroa ei ole.
Rannan ravintolat ovat sisustettu ehkä aavistuksen
suuremmalla pieteetillä. Pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät vaikutusta. Rannalla
oli edullisia ja ihan sivusta katsottuna laadukkaan näköisiä hierontapalveluja.
Ainakin ruotsalaista urheiluhierontaa ihan organisoidusti.
Suppealla otannalla ravintoloiden hintataso on sama, kuin
Fuengirolassa. Yksittäinen El Dorado ravintola ei ollut tapaksiensa puolesta
erityisen onnistunut valinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti