Suunnittelu oli pakko tehdä huolella ja tavarat piti olla valmiiksi pakattu, kun koulupäivä päättyi. Navigaattori lupaili niukkaa onnistumista, mutta älylaitteen kuljettajalla ei ole koskaan nälkä, eikä jaloittelutarve. Matka alkoi kuitenkin joutuisasti pohjoiseen vievää moottoritietä, kunnes hieman ennen Jyväskylää 12 - vuotias Huutokauppakeisarifani rupesi puhumaan, siitä, miten kiva olisi käydä katsomassa miten kuvauksia tehdään. Huutokauppa päivä on juuri sopivasti perjantai ja näytöt alkavat 16,30, eli juuri kun olemme hoodeilla. Onneksi seuraava huutokauppa on vasta viikon kuluttua, mutta kuivaharjoittelusta en kuljettajana kehdannut kieltäytyä. eli Hirvaskankaan yöbaarin kohdalla pois valtaväylältä ja etsimään tv:stä tuttua kohdetta. Kaikki löytyi. Huutokauppakamari, tutut puitteet ja rekvisiitat. Paikka on oikeasti keskellä ei mitään, mutta sopivan lähellä valtatietä, joten poikkeama ei kokonaan sotkenut aikataulua.
Matka jatkui kohti Pohjoista. Milloin on puoliväli kysyy neiti 10v takapenkiltä. En tiedä, mutta mieleeni palaa Suomen keskikohta, joka on ihan kohta käsillä. Rikollisesti googlaan ajon aikana maamme keskipistettä ja se löytyy edelleen nykyisen Siikalatvan kunnasta valtatien vierestä. Uudet mittaustekniikat oli johtaneet keskipisteen valtausyrityksiin naapurikuntien toimesta, mutta Suomen Kuvalehden pystyttämä totuus on a pysyy Piippolassa. Oikea totuus oli 1958 ja edelleen nähtävyydestä jonkin matkan päässä suoalueelle. Onneksi itse nähtävyyteen pääsi kuivin jaloin.
Keskipiste kiinnosti siinä määrin, että laskin matkan keskipistettä ja se osui vähintään maamme keskipisteen tarkkuudella Pulkkilan Hesburgeriin, jossa syötiin pikainen päivällinen. Vatsojen täytyttyä olimme aikataulusta jäljessä kolme varttia, mutta kaiken tämän sai lähes rajoitusten mukaan ajamalla kiinni ja Tapojärven ihana mökki saavutettiin 23.55
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti