Ei mennyt niinkuin Stromssassa - vai menikö?

Reilun viikon Lapin matkan ainoa tarkkaan aikataulutettu ja välimatkojen vuoksi pitkä päivä. Herätys 6.45 ja kuin ihmeen kaupalla koko joukkue oli autossa heti seitsemän jälkeen. Tavoitteena oli saapua Kilpisjärvelle kymmeneltä. Kurvasimme turisti-infon pihaan neljää minuuttia yli. Stilistinen aikatauluheitto ei suurta suunnitelmaa kaatanut, mutta muuten epäonnistumista alkoi olla ilmassa.

Suunnitelmana oli lähteä hiihtämään kolmisen kilometriä Kilpisjärven jäätä ja kääntää katse kohti pohjoista, jolloin edessä aukeaa Kitsiputoukset, joita ympäröi koko Mallatin luonnonpuisto. Oikealle katsetta kääntäen näkyy Saana ja vasemmalle katsoessa löytää Norjaa ja Ruotsia, jonka puolelta parhaassa tapauksessa häämöttää Haltin Häät laulusta tuttu tumma Peltsa.

https://www.youtube.com/watch?v=JT4MOY3LusM

Kävellessä turisti-infoon neljän ihmisen letkamuodostelmassa selvisi, että kyseistä ihmepistettä emme tänään Kilpisjärvestä löydä, koska kolmemetrisen letkan perältä ei nähnyt matkanjohtajaa. Lumisade ja sumu oli enemmän kuin sakeita.

Siis joukkue autoon ja kohti Skibotnia. Pian matkalla näkyvyys katosi rinnettä ylös ajaessa ihan nollaan. Ajoimme valtatiellä paksuun pilveen, joka piti ajonäkymän huonona parikymmentä minuuttia. Yhdessä alamäessä pilven reuna löytyi ja maisema avartui.

Skibotn oli kaunis, kuten aina, mutta erityisen kuvauksellinen pilvisyyden vuoksi.

Koska aikaa oli, päätimme ajaa Pohjois-Norjan pääkaupunkiin Tromssaan. Myös se oli kaunis, sekä maisemiltaan, että keskustainfraltaan. Ruokahuollon hoiti suosittelun arvoisesti pääkadun Peppes - pitseria. Koska matkassa on varhaisteinejä, niin selvitimme myös missä v*tus apteekki on.

Paluumatkalla löysimme opastamattoman parkkipaikan, jonka takaa löytyvät morsiushuntuputoukset. Talvella parhaille kuvaus -tai katselupaikoille ei uskaltanut umpihangessa sortumavaarakylttien ohi kävellä, mutta kokemusta saimme visuaalista elämystä enemmän.

Kiva, mutta raskas päivä.