Parhaat laskettelusäät on aina sesongin lopussa. Kliseinen lause, jonka olin epäileväisenä kuullut monesta eri suusta. Satunnaisvaihteluiden merkitys on yhden viikon reissussa suurin säihin liittyvä riski, tai mahdollisuus. Tänään mahdollisuudet eskaloituivat. Seniorikaarti hiihti 15 kilometrin lenkin t-paidassa ja sama oli varustus juriorijoukkueella, kun heitä haettiin ilta-auringon vielä paistaessa etelärinteille.
Olimme siis kahteen joukkueeseen jakautuneena. Kaikilla oli kivaa. En ole aiemmin hiidellyt Levillä kuin Zero Pointista lähtevillä reiteillä, lähinnä Iso-Porossa. Levillä on tämän päivän perusteella hyvät lenkit. Ainakin helpoista laduista pitäville. Myös tauon pääsi pitämään aina, kun oli tarve, sillä latukahviloita oli noin kolmen kilometrin välein.
Ruokahuollosta on kerrottavaa sen verran, että Lapin pakollinen poronkäristys on nyt nautittu.
Illalla ehti mökillä lämmittämään saunan. Herra 12 - vuotta piti kiinni lumienkeleitä täytyy kerran talvessa tehdä perinteestä. Muita kylmäsi pelkkä ajatus.
Lintuharrastuneita ei olla yhtään, mutta tällainen bongattiin mökkitien päästä. Olisiko tämä Teeri?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti