Päivä Levillä

Hymmmm! Minun aamu alkoi hartailla venyttelyillä kuunnellessa viereisellä lattialla toteutettua aamujoogaa. Aamiaisessa ei itämaisia vivahteita ollut. Se oli tuhti versio perinteisestä suomalaisesta aamiaisesta hienoisella länsinaapurimaan vivahteella. Falukorv. Raskasta kaivostyötä tekevien miesten ravitsemiseen suunniteltu edullinen ja arkinen eväs. Kai sen voisi vapaasti suomentaa perjantaimakkaraksi. Eli lauantaisen isoserkun arkisemmaksi versioksi. Tuskin poimisin ostoskoriin koskaan lähikaupasta, mutta pari kertaa vuodessa Länsi-Lapin reissuilla siitä saa tradition.

Päivän pääkohde, South Point saavutettiin aamukymmenen jälkeen. Viimevuotiseen tapaan ensimmäinen sohlaus tuli esiin 10 minuuttia sen jälkeen. Neitsytmatkallaan ollut suksiboxi avattiin ensimmäistä kertaa käyttöönoton jälkeen. Ei. Avain ei ollut hukassa, eikä katki. Ei. Tavarat ei olleet särkyneet. Ei. Mitään ei ollut hajonnut. Lähellä kyllä oli ollut. En ollut tarkastanut muun joukkueen asennusta ja jokainen laatikkoa kattotelineeseen lukitseva liitin oli ollut auki koko tähänastisen 1200 kilometriä. Ainoa tapahtunut vahinko oli laatikon kymmenen sentin vähittäissiirtymä keulaa kohti. Huolimatta siitä, että tie ennen Vuokattia oli paikoin Itänaapurin tieverkkoa muistuttavassa kunnossa. Virtuaalinitrot esiin ja boxin uudelleenkiinnitys kauluksia pystyyn nostaen ja rekisterikilven rapaisuudesta hyvillään ollen.  Seuraavien kilometrien ajan olin koko ajan kauhuissani irtoaako boxi, vaikka oikeasti voisi olla vakuuttunut, että se on niin kiinnikkeihinsä sopiva, että se ei vahingossa irtoa. Jos voisi irrota, niin pahin olisi jo varmuudella tapahtunut.

Laskettelun fasiliteetit ei paljon parempia voisi olla. Sää + 10 astetta, täysi auringonpaiste pilvettömältä taivaalta, ruuhkia ei nimeksikään ja rinteet vielä yöpakkasen auttamana erinomaiseen kuntoon työstettynä. Lapsille suunnatun gallupin mukaan parasta oli kuitenkin loistavien rinteiden välissä olleet metsät, joissa pääsi puita pujotellen etenemään.

Reissun nuorimmaisen, neiti 11 - veen ilme ei ensimmäisen laskun jälkeen säteillyt riemua, kun ensi kokeilussa ollut tuolihissi ei osannut palvella oikein. Päivän edetessä tunnelma loisti kilpaa sään kanssa.

Ruokahuolto hoidettiin kahdessa osassa. Rinneporukka ruokaili sivakassa, hiihtäjät Somassa. Valinta suosi kaikkia. Myös Immeljärven jään ladut olivat hyvässä kunnossa.

Maisemaravintola Tuikussa ehdittiin lyhyestä käymään ennen kotimatkaa.

Illalla uusi ruokahuolto mökillä ja sauna.