Kruununpuisto, Aavasaksa

Kruununpuisto ei varsinaisesti ole patikointireissu, sillä koko kierrokselle mittaa kertyy vain noin 2,5 kilometriä. Maisemallisesti kohde on kuitenkin upea ja huonokuntoisellekin helppo tutustuttavaksi. Meille kahdelle aikuiselle ja kahdelle kymmenen molemmin puolin olevalle lapselle Kruununkierros toimi sisäänajona matkan varrella kohti pidempiä päiväpatikointeja.

Kruununpuisto on yksi Suomen 27. kansallismaisemasta. Kaikissa niissä vierailemattomana luulen, että paikka on maamme ainoa kansallismaisema, joka on lainattu naapurimaalta. Aavasaksanvaara on kyllä kirkkaasti Suomen puolella, mutta maisema, joka esimerkiksi näköalatasanteelta avautuu, on jokivarren länsipuolelle, eli Ruotsiin.

Puuruska oli pohjoista kohti ajaessa merenkurkun korkeudella ihan parhaimmillaan. Ruskasesonki oli siis säiden puolesta kohdallaan, mutta autoja ei juurikaan ollut parkkipaikalla. Ainoa ihminen, joka kierroksella näkyi, oli yksinäin koiranulkoiluttaja.

Maisemat ylös kohti näköalapaikkaa oli hienot

Ylhäälle oli myös pystytetty paikallisten leijonien toimesta patsas Annikki Kariniemen uran ja elämän kunniaksi. Ei, kyseessä ei ollut kanafarmari, vaan paikallinen kirjailija. Wikipedia kertoi tuotannon oikeasti laajaksi. Aihepiiri on alueellinen, joten kirjailijan elämäntyöllä on varmasti ollut merkitystä koko jokivarren väen identiteetille.

Ylhäällä oli myös näkötorni, joka on osa Struven ketjua. Ketju on Unescon maailmanperintökohde. Ketjua rakennettiin 1800 – luvulla vuosikymmenten ajan. Sen avulla määritettiin maapallon tarkkaa muotoa. Lisäksi sitä hyödynnettiin maamme kartoituksessa. Tämä aikansa huikea teknologia syrjäytettiin vasta 1960 – luvulla ensin etäisyydenmittauslaitteiden ja sittemmin gprs – teknologian avulla.

Maan muodon määrittelyä varten Aavasaksanharjulle oli kiivennyt varhaisella 1700 - luvulla pariksi vuodeksi jo ranskalainen Pierre-Louis de Maupertuis. Hän onnistui mittaustorneihin ja samoihin geometrisiin oppeihin perustuen määrittämään / todistamaan maapallon litistymisen jääkauden vaikutuksen vuoksi. Ehkä tänä päivänä itsestäänselvää, mutta tuolloin oltiin aikajanalla lähempänä aurinkokeskisen maailmakäsityksen syntyä, kuin gprs – teknologiaa. Lisäksi tuon ajan Ranskasta olisi luullut olevan kiinnostavampia, tai ainakin olosuhteiltaan kiehtovampia suuntia, minne mennä tiedettä tekemään. Tutkimustyön kunniaksi kolmiomittaustornin vierelle on tehty muistomerkki.

Kiva tutustumiskohde, jossa painotus maisemien ja tieteen historian välillä on enemmän luonnossa, ellei itse näe vaivaa toiseen suuntaan.