Taivaskero, Pallas

Miksi me ei ole käyty täällä aiemmin? No, en tiedä, mutta viimeistään kysymystä kuullessa tulee vakuuttuneeksi, että tämän päivän patikointi oli onnistunut.

Taivaskero valikoitui päivän tutustumiskohteeksi osin siksi, että pidän Pallaksen maisemista aiempien tekemisten perusteella ja Erä – lehden oppaiden TOP5 listoilta löytyi Taivaskero suosituksena.

Menomatkalla mökiltä Pallaskerolle pysähdyimme Äijäkoskelle. Yksi Tornionjoen kauneimmista koskista kuohuu ihan valtatien vieressä, joten tutustuminen oli helppo toteuttaa.

Matka jatkui kohti Pallasta. Tuttu luontokeskus löytyi helposti. Parkkipaikka oli täynnä, joten reiteillä oli paljon porukkaa. Rekisterikilpien mukaan he olivat lähes kaikki suomalaisia. Ensivaikutelmana yllättävää, sillä usein patikointireiteillä tapaa paljon muita kansalaisuuksia. Tosin juuri ruska ei ole se juttu, jota lehtipuisemmasta Keski-Euroopasta kannattaa tänne tulla katsomaan.

Jo Taivaskeron kierroksen lähtöruutu sijaitsee puurajan tuntumassa, joten maaruska on se, jota katsellaan – jos katsellaan. Ihan reitin alussa ruskaa löytyi runsaasti, sitten reitti muuttui kivisemmäksi – tosin vain konkreettisesti, ei kielikuvallisesti.

Heti reitin alussa näkyi alkuperäisen, 2. maailman sodan loppuvaiheessa tuhotun Pallas – hotellin perustukset. Reitin oikealla puolella näkyi poroaitauksia, mutta niiden lähempi tutustuminen oli sijoitettu Palkaskeron reitille. Reilun kilometrin melko jyrkän kapuamisen jälkeen pidimme minitauon. Tältä tauolta näkyi hienosti ”kuilu”, joka on reitillä noin 6km kohdalla, siirryttäessä Taivaskerolta Laukokerolle.

Tauon jälkeen reitti nousi jyrkkänä, mutta helposti kuljettavana jatkuvana ylämäkenä, kunnes Taivaskeron laki tuli saavutetuksi. Reittiopasteita oli riittävästi, mutta juuri tänään vaellus olisi onnistunut kanssavaeltajia seuraamallakin. Tosin yksi vastaantulija oli tulossa 55km päästä Hetasta, joten perässähiihtämisessä olisi riskinsä…

Jo Taivaskerolle noustessa maisemat avautuivat huikeina joka ilmansuuntaan. Kuviin kokonaisuus ei valitettavasti koko upeudessaan tallennu. Lähikuvia kameralla voi hyvin ottaa, joten kuvassa on 1952 olympiatulen sytytyspaikka, joka on Taivaskeron korkeimmalla kohdalla. Athenos – vuorella en ole käynyt, mutta mielestäni Suomen Olympialaisten tuli sytytettiin vähintään arvoisellaanpaikalla.

Matka jatkui Taivaskerolta alas ja sitten ylös Laukokeron laitaa pitkin. Laukokerolla näkyi kymmenittäin poroja. Osa niistä oli jo vaihtanut kauniin, puhtaan valkoisen talvikarvan. Laukokeron laelta reitti jatkui jyrkkää alamäkeä hiihtohissin uraa pitkin kohti Pallas – Hotellia.

Syön vuodessa noin 4 munkkia, joten siihen nähden jokaisen Pallas käynnin perinteeksi muodostunut munkkikahvi maistui pitkän vaeltamisen jälkeen taas hyvälle. Ennakkotiedoissa kehotettiin varaamaan vaellukseen 3 tuntia. Meillä meni 4 tuntia ja vartti. Vauhtimme oli verkkaista ja pidimme pari lyhyttä taukoa. Silti kolmen tunnin aikaestimaatti on hyväkuntoisille ja maisemia vauhdissa tarkkailevia varten.

Tämä oli kokonaisuudessaan yksi onnistuneimmista patikoinneistamme. Yksi ratkaiseva tekijä siihen 

oli hyvä sää. Näkyvyyttä piisasi ja lenkki oli turvallinen. Sateisella, tai sumuisella säällä jää paljon näkemättä ja reitti voi olla paikoin jopa vaarallisen liukas.  

Ohessa vielä Sport Tracker - sovelluksen piirtämä korkeuskäyrä reitiltä. Sen analysoinnin jälkeen tulin siihen tulokseen, että reitti olisi voinut sopia meidän kunnolle paremmin toisinpäin kierrettynä.