Opasteet Kammiovuorelle on luontopolkujen tapaan minimalistiset, mutta tarkkaavaiselle lähestyjälle riittävät. Perille löytyi hyvin ja noin viiden auton vetoisella parkkipaikalla oli ennen meitä 2 autoa. Itse reitti lähti suoraan parkkipaikalta. Taival alkoi pitkällä, melko jyrkällä nousulla. Huonokuntoiselle ideaalia, että raskain taival on alussa.
Reilun puolen kilometrin nousun jälkeen olisi ollut Laavu, jossa on hyvä tulisija. Nyt lapsia ei ollut mukana, joten eväidensyönti parin tunnin patikoinnilla olisi tuntunut ylimitoitetulta. Pian sen jälkeen reitti haarautui kahtia. Vasemmalle olisi päässyt oikoreittiä laelle. Halusimme kiertää kuitenkin koko reitin, joten käännyimme oikealle, Lintan suuntaan. Alussa oli vaihtelevaa maastoa, luonnontilaista metsää, runsaasti sieniä, joista yksikään ei ollut erityisen kuvauksellinen, sekä poikkeuksellisen suuri siirtolohkare. Lohkareen jälkeen oli yksi jyrkkä nousu, jossa patikoitsijaa oli autettu köysikaiteella. Tuntui tosin hieman turhalta, mutta hyvä että oli panostettu.
Ensimmäisenä huipulle noustessa näkyy viereinen huippu, jonka laella pyörii joukko tuulivoimaloita. Aktiivisesti en politiikkaan ota kantaa, mutta pidän tuulivoiman rakentamista vihertävän aktiivisuuden aikaansaannoksena ja tässä yhteydessä voimalat rikkovat luonnonkauneutta yhtä paljon kuin koskien valjastus. Ympäristövaikutukset ovat toki positiivisessa mielessä eri sarjassa.
Huipulla oli vieraskirja, jossa oli mukava määrä myös kansainvälisiä vieraita, sekä kirjoittelua, joka kieli kolmen sukupolven vaelluksista. Hienoa!
Alaspäin kävellessä löytyi Hiskiaan luola. Perimätiedon mukaan noin 100 vuotta sitten vaikuttanut Hiskias - erakko oli rakentanut itselleen kyseiseen luolaan asuinsijan.
Niin - niitä eväitä ei ollut. Nälkä patikoidessa kuitenkin tuli, mutta onneksi matkan varrella oli Bus Burger
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti