Äkässaivo on ilmeisesti bussilastein Ylläkselle tulevien, nelikymppisen silmin mummojen suosiossa, sillä heidän bussejaan oli parkkipaikalla monin kappalein. Samoin tosin myös muita autoja. Reitti on helppo ja se soveltuu hyvin lapsille, vanhemmille ja isovanhemmille. Puolentoistailometrin päässä parkkipaikasta on iso siirtolohkare, seita. Neiti 10v löysi siitä kasvonpiirteet ja hän innostui kovasti taronoista saivokansasta. Itse saivo on edellispäivän Pakasaivon jälkeen - ei edes pikkuveli, vaan pikkuserkku - kaliberia. Kalastuksesta kiinnostuneelle 11 - vuotiaalle reitin kalastuksesta kertovat infotaulut olivat mieluisia.
Eväiden syöntiin reitillä olisi ollut paljon paikkoja. Meillä ne jäi autoruokailuksi siirtymätaipaleelle kohti Varkaankurun lähtöpistettä.
Varkaankuru on helppo luontoreitti aivan Kellokkaan takana. Ensin laskeudutaan alas kuruun ja kävellään vilkkaasti virtaavaa puroa vasten pikku hiljaa ylös. Sen jälkeen voi ihailla ihan kaunista putoista ja jatkaa takaisin lähtöpisteelle. Ruska oli tällä reitillä parhaimmillaan. Ei tästä Lapin vaelluksen highlightia saa, mutta kivasti tämä täydensi koko aiemman viikon reissuamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti