Kellokas, Pakasaivo ja Tapojärven ympärisoutu

Kaksi pitkää vaelluspäivää on takana. Ensin kuuntelin hienovaraisia vihjauksia, sitten selkokielisempiä. Olisi kiva viettää kevyempi päivä. Suunnitelmissa ollut Levin Geologinen polku ei nettipalautteen mukaan ole mikään järisyttävä elämys keskimäärin epäonnisesti laskettelurinteen reunoja patikoineelle. Siis perheen palautteeseen kannattaa reagoida.

Luontokeskus Kellokas on lähtöpiste monelle vaellusreitille. Se on kuitenkin myös monipuolinen Lapin kulttuurin esittelypiste. Vaihtuvat taidenäyttelyt olivat vaihtuneet hiljattain. Pääsalissa oli Maija Vanhatapion Ylläsaiheisten taulujen myyntinäyttely. Teema oli etukäteen kiinnostava, mutta taulut eivät erityisesti puhutelleet. Varmasti ihan laadukkaita, mutta kaikesta ei voi pitää.

Takahuoneessa oli Ylläksen kahdeksan vuodenaikaa näyttely. Olimme onnekkaita, kun teoksista kirjaa tekevä puuhamies oli itse paikalla. Hän jutteli kuvauspaikoista ja kirjan syntyideasta. Ennakkotilauksella saa nimikoinnit ja signeeraukset. Kohderyhmä kuvakirjalle ei ole suuri, eikä leipä tällä bisneksellä leveä, mutta jo tuota palveluasennetta tukeakseni aion teoksen tilata. Valitettavasti kaikki aikomukseni eivät realisoidu, mutta silti aion.

Kiinteänä näyttelynä alakerrassa on parin sukupolven takaista alueen elämää kuvaava Meän Elämää näyttely. Alkuperäiskielellä esitelty informaatiopaketti ei sanallisesti auennut meidän 10 – vuotiaille, mutta näyttely tekemisellinen osuus kiinnosti. Loistavaa palvelua vastikkeettomaksi.

Maksuton oli myös pihan Savottamuseo, joka esitteli tukkilaisaikojen arkieloa. Herra 11 v oli näyttelyn jo nähnyt ja neiti 10 v ei erityisesti innostunut, joten tyydyimme läpikävelyyn, mutta se ei ollut näyttelyn, vaan informaatioähkyn vika.

Kotimatkalla ajoimme Pakasaivolle. Lapin 2. syvin järvi on valtavan kaunis. Joskus paikalla on ollut myös kotakahvila, joka oli nyt purettu. Se ei suuri haitta ollut, mutta purettuna oli myös Järveä päädystä, eli parhaalta paikalta esittelevän näköalapaikan tikkaat. Kyllä sinne pääsi myös ilman niitä. Silti tahallinen rikkominen moottorisahalla ihmetyttää. Tälle varmaan on selitys, mutta silti kysyn, miksi? Pakasaivo oli kaunis, kuten aina. Ruska parkipaikalta saivolle kävellessä oli kukkeimmillaan.

Reissun jälkeen iltapäivä eteni lepäilyn ja ruokailujen merkeissä. Illaksi oli lapsille jo pitkään ohjelmaksi puhuttu Tapojärven ympärisoutu. Soutelu kauniissa maisemissa ilman ohjattuja aktiviteetteja oli kuitenkin enemmän aikuisväen mieleen. Näissä maisemissa silmä lepää.