Maita ja sattumuksia

 

Törmäsin sosiaalisessa mediassa keskustelunavaukseen, jossa avaaja puhui omista sattumuksista eri maailmankolkissa ja totesi, että matkailu avartaa. Sen innoittamana käyn läpi 30 maata, joissa olen vieraillut ja nostan yhden tapahtuman jokaisesta maasta esille.

Suomesta oli yksi vaikeimmista pohdittavista, sillä 50+ vuoteen on mahtunut montaa. Nostan esille kansainvälisen purjehduskilpailun, Vaasan Majakan kierroksen voittamisen noin vuonna 2003. Tämä siksi, että se oli ensimmäinen kerta, kun ylipäätään olin purjeveneessä. Veneen omistaja hoiti kipparoinnin, sääolot olivat ilmeisesti poikkeukselliset ja veneen ikään, materiaaleihin ja painoon kohdistuvat tasoitukset nostivat meidän jopa ylivoimaiseen voittoon.

Ruotsissa mieleenpainuvin matka oli vuoden 2000 Elitloppet – ravit, joihin lähdin opiskelijana erittäin ohuella budjetilla. Näkemys oli kuitenkin vahva. Suomessa laukkojen lomassa hurjia juoksuja tehnyt Etain Roayl tulee voittamaan Pohjoismaiden kovimman stayer – kilpailun. Pelikassa Jorma Kontion ohjastamalle ruunalle, joka voitti kilpailun äärimmäisen tasaisessa maaliintulossa. Toto palautti panostuksen lähes 50 kertaisena takaisin. Yhdistelmäpeleillä olisi ollut mahdollisuus jopa rikastumiseen, mutta jo nyt voittopotti korjasi taloustilanteen koko kesäksi. Alla linkki kilpailuun

40-oddsaren Etain Royal & Jorma Kontio vinner Harper Hanovers lopp år 2000. Segertid 1.14,9/3 180 m.

Norjassa erikoisinta oli kissanäyttelymatka Tromssaan syksyllä 1999. Matkaa tehtiin tuntureja nousten ja laskien ja kauniin Skibottenin ohi ajaen. Autona oli lähes loppuun ajettu Ford Escort, joka juuri ja juuri selvisi jyrkistä mäkiosuuksista.

Tanskaan pääsin ensimmäisen kerran tutustumaan noin 12 – vuotiaana, jolloin ajoimme siskonmiehen kanssa maan halki moottoripyörällä. Juutinrauman siltaa ei vielä ollut, joten Kattegat ja Skagerrag piti vielä ylittää lautoilla.

Venäjällä olin joutua perinteisen turistihuijauksen kohteeksi. Olin Pietarin rautatieasemalla vaihtamassa valuuttaa. Viralliseen luukkuun oli jonoa ja paikallinen tuli tarjoamaan parempaa kurssia ja ohjasi hallin nurkalle suorittamaan vaihdon. Taitavana silmänkääntönä hän vain osasi vetää rahatukon pohjalta pois kaikki yhtään arvokkaat setelit ja meinasin menettää kaikki rahani. Huomasin huijauksen juuri ajoissa ja ehdin saada miehen kiinni, joka pienen fyysisen painostuksen jälkeen palautti markkani ja jäin aiemmasta jääneet muutamat ruplat voitolle episodista. Loppureissun varoin huijauksia ja mm ostin tuliaisvodkat suoraan tehtaanmyymälästä. Olin sinne jonottaessa ainoa turisti ja samalla ainoa, joka ei ollut pukeutunut karvalakkiin

Virosta on tullut toinen kotimaani. Merkityksellisin tapahtuma on ollut ensimmäisen aivan uuden asunnon ostaminen sieltä.

Linkin takana kokemuksia asunnon hankinnasta vieraasta maasta

Latvian pääkaupungissa, Riikassa pelataan yksi Euroopan kansainvälisimmistä bridgekilpailuista. Vuoden 2025 sunnuntain parikilpailussa oli osallistujia 15 maasta, yhteensä 45 paria, mutta onnistuimme voittamaan sen. Linkin takana tulokset

Open Pairs

Liettuan Kuurinkynnäksellä olen saanut elämäni turhimman sakon. Olimme pysäköineet kauniin rannan viereen hiekka-alueelle samalla tavoin kuin kymmenet paikalliset. Niin he, kuin myös me saimme 15 euron pysäköintivirhemaksun usean viranomaispartion masinoimassa sakotussessiossa. Syynä oli viheralueelle pysäköiminen. Ehkä siinä kaavan mukaan oli nurmikkoa, mutta sitä, tai kieltokylttejä ei kuitenkaan nähnyt. Yksi maksumuistutus tapahtuneesta tuli vielä jälkeenpäin, mutta sen jälkeen sakon perään ei ole kyseltyä, enkä sitä liioin maksanut.

Enemmän kuurinkyngäksestä linkin takaa

Puolan Gdanskiin teimme myöhemmin julkisuutta saaneen Aki Keskitalon vetämänä noin 40 – hengen ryhmämatkan, jonka aikana majoituimme yhteen kaupungin hienoimmista hotelleista, Sheratoniin. Minun huonekaverini oli erittäin sikeäuninen, eikä hän herännyt mihinkään koputuksiin, kun olin vessaa etsiessäni ajautunut vahingossa käytävälle. Asiaa ei yhtään helpottanut, että nukun aina alasti. Siis mitä tehdä? Ainoa vaihtoehto oli ajaa hissillä noin kymmenen kerrosta alaspäin vastaanottotiskille ja toivoa hiljaista hetkeä. Hetki ei todellakaan ollut hiljainen. Aulabaarissa oli ainakin 100 tummiin pukuihin pukeutunutta ihmistä arvokkaan oloisessa juhlatilaisuudessa. Tiskillä kyllä palveltiin ripeästi ja sain uuden avainkortin ja pääsin takaisin nukkumaan. Tästä ei tule linkin takaa lisätietoa, eikä kuvituskuvaa.

Saksassa olen töiden puolesta vieraillut usein. Ehkä erikoisin tapahtuma oli laskeutuminen Hampurin kentälle Berliinin sijaan. Tämä siksi, että paikallinen Elokapina oli päässyt valtaamaan Berliinin kentän ja se oli hetken poissa käytöstä. Hampuriin ei tosin tarvinnut jäädä, vaan tankkauksen jälkeen pääsimme lopulta perille.

Ranskassa tapahtunut episodi on yksi suosikeistani. Vuoden 2006 Prix d’Amerique ravien sunnuntaina oli tarkoitus mennä suomalaisen teollisuusneuvoksen kanssa Moulin Rougeen, Punaiseen Myllyyn. Ongelma oli, että meillä ei ollut ennakkovarausta ja esitys oli täysi. Hän ei kuitenkaan luovuttanut, vaan pyysi minua antamaan jonkin kortin, tässä tapauksessa Hippoksen edellisen vuoden kausikortin. Sitä esittäen hän kertoi kyseessä olevan kansainvälinen skandaali, ellei hän saa vietyä Euroopan nuorinta ministeriä esitykseen sovitusti. Minä siis olin, en agricultural minister, vaan coyntryside minister. Esitys meni siinä määrin läpi että meitä viittilöitiin sisään ja samalla eturiviin kannettiin lisäpöytää, jossa oli jo kantamisen aikana shampanjaa coolerissa. Jälkiseuraamuksia ei tullut, ainoastaan lisänimi omalle sisäpiirille

Sveitsissä olen käynyt vain kerran. Olimme opintomatkalla etsimässä inspiraatioita Levin jääravien toteuttamiseen. Ohjelmaan mahtuivat St Moritz aloittelijalle haastavat rinteet, 70 euron gintonicit ”Paremman Seppälän” ravintolassa ja perinteisen White Turf jääravitapahtuman seuraaminen. Missään en ole nähnyt niin montaa turkkiin pukeutunutta ihmistä samaan aikaan

Linkin takaa tarkemmin

Englannissa olin vuoden 2012 Lontoon kesäolympialaisissa. Muun matkaseurueen intressien vuoksi painia katsomassa.

Espanjassa mieleenpainuvin kokemus oli eksyminen Guadalhorsen metsään Miranor Del Lobon ja Torremolinoksen välillä. Olin tekemässä reilun 10km vaellusta. Oppaanani oli ipad karttaohjelma ja Pentti Korpelan kirja ”Aurinkorannikon patikkareitit”. I – laitteen kenttä loppui suurinpiirtein reitin lähtöruudulla ja kirjan ohjeet oli kirjoitettu eri vuodenajalle. Minun piti seurata puroa, mutta kuivuudesta johtuen vettä ei ollut missään, eikä myöskään uomaksi tulkittavissa olevaa maanmuotoa. Suuntavaistoni pelasi kuitenkin jotenkuten ja patikoin hankalassa maastossa kohti Torremolinosta, kunnes vasemmalle mäkeen löytyi maalattuja pilkkuja, jotka olivat selvästi joitakin reittimerkkejä. Niitä seuraten nousin kukkulan laelle, josta näki ensin Malagan ja  pian sen jälkeen myös Malaga – Fuengirola tien, jonka alituksella pääsin Torremolinoksen kaupungin laidalle ja myöhemmin Fuengirolaan kotihotellille

Patikointimatkasta tarkemmin linkin takaa

Monacossa olen kerran. Hauskinta oli, kun keskustasta satamaan kävellessä huomasi tien olevan se sama, jota Keke Rosberg lapsuuteni televisiossa ajoi. Tosi vahva dejavuu.

Monacon matkasta tarkemmin

Italia on yksi suosikkimaitani. Juuri yhden kokemuksen esille nostaminen on vaikeaa. Kirjoitan kuitenkin mitä haluan ja kirjaan lyhyesti muutaman. Veronassa kävin ensimmäisen kerran vasta rakastuneena ja tarkoitus oli käydä Julian parvekkeella. Tomba de Julia, ei kuitenkaan ole parveke, vaan sitä opastetta seuraamalla päätyi Julian haudalle. Amalfin rantatietä pidetään Maailman kauneimpana ja yhtenä Euroopan vaarallisimmista. Olen samaa mieltä, kun olen tien päässyt kerran ajamaan. Lisäksi Italiassa olen päässyt valloittamaan kaksi tulivuorenhuippua. Vesoviuksen ja Etnan.

Vatikaanissa olen käynyt kerran, mutta siellä ei tavallista turisti-ihmettelyä kummempaa ole tapahtunut

Kreikan Rodoksella olen käynyt elämäni ensimmäisellä all inclusive lomalla. Oli ihan mielenkiintoinen vaihtelu toiminnallisiin reissuihin

Ei se toki ihan pelkkää makoilua ollut

Turkin Gorenjessa olen tehnyt elämäni ainoan kuumailmapallolennon. Upea kokemus ja samalla myös oman korkeanpaikankammon voittaminen.

Bahrainiin halusin mennä jo viime vuosituhannella, koska arvelin siitä tulevan Dubai Dubain paikalle. Sisäiset ja ulkoiset riidat ovat estäneet massaturismin nousun. Energia alalle ajautuneena vahvimmin mieleen jäi vierailu öljykentillä katselemassa vanhoja öljynporausjärjestelmiä käytännössä. Joku muu olisi voinut häämatkalla fokusoitua toisin

Tunisiassa pääsin ratsastamaan kamelilla Saharan autiomaassa. Kuvassa tosin puolisoni, mutta koska olen kuvan ottanut, niin olin siellä minäkin

Marokon Tangerissa olin teemalla ”Afrikan Tähteä etsimässä”, mutta mieleenpainuvinta oli jo merimatka Espanjasta Marokkoon. Ajauduin laivalla eri kerrokseen kuin puolisoni ja samalla eri jonoon passintarkastukseen, joka tehtiin aikataulusyistä jo laivalla, eikä vasta satamaterminaalissa. Ongelma oli että minulla oli puolisoni passi ja hänellä minun. Sain tarkastajalta monta hämmentynyttä tuijotusta, mutta lopulta leiman johonkin maahantulopaperiin.

Matkasta tarkemmin

Kiinan 2008 vuoden olympialaisissa oli Novak Dokovic ja Rafael Nadal ottelu myöhässä tunteja sateen vuoksi. Saimme viivytyksestä tietoja ja olimme menossa otteluun vasta sen alkaessa. Meidän lipuissa luki kellonaika ja koska ottelun olisi pitänyt jo loppua, niin liput eivät muka olleet voimassa. Näytimme liput ja lähdimme kahtena ryhmänä kävelemään kohti katsomoa ajatuksella, että ei ne ulkomaisia turisteja ammu, vaikka pyssyllä osoittelevatkin. Olimme oikeassa ja peli tuli nähdyksi.

Yhdysvalloissa olin 17-vuotiaana Floridassa. Sattumuksena isoin oli Disney Worldissä, jonne matkustettiin parkkipaikalta pikkujunalla, jolta poistuimme jotenkin pieleen ja ajauduimme osastolle, jossa henkilökunta oli.

Kanadassa, Vancouverin olympialaisissa 2010, juhlimme Janne Ahosen pronssimitalia toisen hypyn jälkeen Whislerissä, kunnes joku tarkemmin kilpailua seurannut kertoi, että lopullinen sijoitus oli kyllä neljäs.

Tsekissä mieleenpainuvin kokemus oli maisemajuna Prahasta Saksan Dresdeniin. Unkarilaisen junayhtiön vaunuissa on vahva sosialistisen kauden leima ja maisemat jokivarsille ja metsiin olivat oikein kauniita

Alankomaissa olen ollut vain työmatkoilla. Mieleenpainuvinta oli vierailla 1816 vuonna keksityn Stirling moottorien tehtaalla. Stirling moottori teki lämpötilavaihteluiden avulla höyryä, mutta ei kilpailijoitaan paremmalla hyötysuhteella. Keksinnölle löytyi menestystarina vasta yli 100 – vuotta myöhemmin, kun joku keksi ”kytkeä johdot väärinpäin” ja kone alkoi tuottaa energian avulla kylmää – huippukylmää. Jopa niin kylmää, että näkemässäni laitedemossa tehtaan huoneilma nesteytyi koneen läpi kulkiessa.

Luxenburgissa olen käynyt kerran. Asterix – sarjakuvien varaan rakentuvan historiatietoni mukaan Roomalaiset eivät Luxenburgissa vierailleet. Siinä olin väärässä. Rooman valtakauden aikaisia raunioita on isossa osassa valtioita ja muutenkin ahtaasti asetetussa maassa rauniot hankaloittavat rakentamista

Israel on sotaisa maa. Minä kävin siellä rauhan aikana, mutta jo tuolloin juna-asemilla oli aseistetut vartijat ja läpivalaisulaitteet. Niin myös luolassa, jonka kautta kulku itkumuurille tuolloin tapahtui. Via Dolorosan sai sentään kävellä ilman vartioita, jotka toki olivat pyssyineen heti Jerusalemin vanhan kaupungin portilla vastassa

Linkin takaa tarkemmin