Narva huhtikuussa 2025

 

Kriittisin paikka Euroopassa on rintamalinja Ukrainassa. Kakkosena Suwalkin kanava Kalingradin yhdyskäytävänä, mutta kolmossijalla on minun mielikuvissa Venäläisten asuttama, täysin venäjänkielinen kaupunki Viron rajojen sisäpuolella.

Paikallisten mielestä tilanne ei varmaan ole yhtä kriittinen, sillä kaupunki tuntui olevan lauantaina puoliunessa vieraillessani siellä. Kaupunkilaiset ovat tottuneet elämään omaa elämäänsä kummankaan maan ulkopolitiikasta, tai edes sisäpolitiikasta välittämättä.

1200 luvulla tanskalaisten toimesta rakennettua Hermannin linnaa on viime vuosina remontoitu ja nyt siellä toimii museo. Toisella puolella Narva-jokea on vastassa Iivananlinna.

Edellisten vierestä menee kävelysilta, jota pitkin paikalliset pääsevät kyläilemään tuttavillaan, tai sukulaisillaan ja todennäköisesti he myös lieventävät kauppasaarron ongelmia vähintään paikallistasolla. Ruplien vaihtamiselle oli kaksi erillistä liikettä aivan rajanylityspaikan välittömässä läheisyydessä. Jonkinsortin kontrolli rajamuodollisuuksissa kuitenkin oli, koska jonoa oli kertynyt ihan mittavasti. Siinä seisoi enemmän väkeä, kun muun kaupunkikierroksen aikana näimme.

Se muu kaupunkikierros tosin oli hiljattain kunnostetun raatihuoneen etsiminen.

Muita havaintoja kaupungista oli sen erittäin vahva neuvostoliittomaisuus, joka on luonnollista, koska vanhempi rakennuskanta meni pommituksissa nurin ja kaupunki rakennettiin uudelleen toisen maailmansodan jälkeen. Sen jälkeen rakennuksille ei ole paljoa tehty, joten kaupungin ilme on paljolti sama, kun Tallinnassa juuri Viron itsenäistymisen jälkeen. Muille kaupungeille tyypillisiä istutuksia, tai muita ei myöskään ollut.

Narva-Joensuun suunnasta saapuessa mielenkiintoa herätti valtavankokoinen ”jonkinsortin siirtolapuutarha”, jossa osa taloista oli ihan asuttavia, osa puoliksi purettuja ja loput siirtolapuutarhaan paremmin kuuluvia pikkumökkejä. Myös kasvihuoneita oli paljon.

Sen tiesin jo etukäteen, että kielenä kaupungissa oli vain venäjä, mutta jälkikäteen opiskellessa oli uutta, että joka kolmannella asukkaalla on venäjän kansalaisuus. Jos Venäjä provokaatiota haluaa aiheuttaa, niin täältä on varmaan helppo keksiä joku epäkohta venäläisvähemmistön kohtelusta. Ainoa haaste on, että tässä tapauksessa vähemmistö taitaa olla enemmistö. Ainakin, jos suhteuttaa siihen, että ainoa painostus Viron puolelta taitaa olla Viron kielen aseman vahvistaminen melko kovilla päätöksillä.

Käynti kaupungissa oli lyhyt, mutta erittäin mielenkiintoinen. Kirjoitin otsikkoon ajankohdan, sillä ennen Ukrainan sotaa kaksoiskaupungissa oli todennäköisesti vähemmän jännitteitä. Tulevaisuudessa pidän jopa todennäköisenä, että kaupungissa tapahtuu jonkinlaista eskalaatiota. Toivottavasti rauhanomaisesti ja rakentavasti. Työpaikkoja sinne ainakin on suunnitteilla ja mahdolliselle Eu – tuelle paikka voisi olla panosta takaisin maksava kohde.

Narva-Joensuu kylmänä kevätpäivänä

 

Hääpäivä. Tarkennuslaskennan mukaan kahdestoista. Olen jo pitkään halunnut vierailla Narvassa, joten ajattelin ketunhäntä kainalossa viedä puolisoni hääpäivänä kylpylälomalle siihen ihan viereen, Narva-Joensuuhun.

Sesongin ulkopuolella kylpylähotellit ovat hyvin kohtuuhintaisia. Meresuu on paikkakunnan hotelleista paras – tai yksi parhaista. Hinta kahdelta hengeltä aamiaisineen oli alle 100 euroa. Lisäksi hinta sisälsi kylpylän käytön illalla ja vielä uudelleen poislähtöpäivän aamuna. Vastine oli mielestäni niin hyvä, että sivuutan sivulauseella koirista menneen kuudenkympin lisämaksun, joka ei luonnollisesti ollut missään suhteessa muuhun hintatasoon.

Kylpylä oli hyvä. Parempi, kuin useimmat Pärnun kylpylät. Pieni uima-allas mahdollisti uimisen, saunoja oli kymmenen ja aina jossakin niistä oli tasatunnein saunarituaali. Terapia-altaita, tai poreammeita oli ainakin matalasesonkiin riittävästi. Erityispiirteenä oli venäläistyyppinen palvelun tympeys ja tarvikekaupan maatuskaosasto.

Narva-Joensuu markkinoidaan Itä-Vironmaan sivuilla  mielenkiintoisesti. Mene paikkaan X ja kuvittele miltä se on näyttänyt ennen pommituksia, tai muuta rapistumista. Suurin osa vanhoista kauniista rakennuksista on siis tuhottu, tai ne ovat rapistuneet, kuten esimerkiksi Kaivohuone.

Vanha loisto oli silti helppo aistia. Näen paikassa myös paljon tulevaisuutta. Rakennusprojekteja on hylättyinä, keskeneräisinä, mutta myös etenevinä. Reilun kymmenen vuoden kuluttua paikka voi olla kovassa loistossa, jos maailmanpoliittinen tilanne sille tukensa antaa. Luulen, että paikka joko hiipuu, tai se rakentuu enemmän tai vähemmän suoraan Venäläisellä rahalla. Sillä venäläinen paikka on. Esimerkiksi Coop – kaupan hyllyillä oli kymmenkertainen määrä suolakurkkuja tavalliseen valikoimaan verrattuna ja myynnissä oli myös yksittäisiä venäläisiä tuotteita, esimerkiksi valkosipulileipiä.

Itse Narvajoen suu on mielenkiintoinen. Venäjän puoli on lähes rakentamatonta, mutta on siellä silti vartiovene vahdissa. Majakkakin jokisuulta löytyi, mutta ei tullut kuvatuksi.

Koleana kevätpäivänä ranta oli kylmä, oikein kylmä, mutta kyllä sen kesäisen kauneuden tänne osaa kuvitella. Vanhoja vedettäviä pukukoppeja ei tarvinnut kuvitella. Niiden kopioita alue oli täynnä.

Siis saimme ihan täysipainoisen kylpyläloman ja melkoisen annoksen alueellista historiaa ja nykyisyyttä.

Neuvostoliiton synnyttämä ja kaikkien hylkäämä Tootsi

 

Pärnu Postimees julkaisi rakentamisen kannalta myönteisen ympäristövaikutusten arviointituloksen Baltic Rail osuudelle Tootsista Pärnuun. Pärnun Eurooppaan yhdistävä juna on yksi minun pitkän aikavälin toiveita, joten ilahduin pienestä askeleesta eteenpäin. Vaivaamaan kuitenkin jäi, että mistä välistä tässä puhutaan ja mikä on Tootsi?

Päätin ulottaa meidän pääsiäissunnuntain ajelun sinne. Ennakkotiedot kertoivat, että kylästä on myynnissä kokonainen, osittain peruskorjattu 24 asunnon kerrostalo vain hieman edullisemmin, kuin oma hintapyyntini Pärnun keskustan 40 – neliöisestä kaksiosta. Aloitimme tutustumisen laittamalla tämän talon osoite navigaattoriin.

Muutama kilometri ennen kylää tien laidalla oli pinta-alaltaan suuri, sekava ja parhaat päivänsä kokenut siirtolapuutarha, jossa kuitenkin tynnyrisauna oli lämmitettävänä ja ainakin yksi henkilö puuhasi plantaasillaan. Pienen kauppalan reunama tuli nopeasti vastaan ja tiiviisti rakennetun 1000 asukkaan kylän muutamat kadut / kujat oli nopeasti ajettu.

Pääosin myynnissä olevan kerrostalon kaltaisia harmaatiilisiä kerrostaloja, yksittäisiä omakotitaloja, joissa osassa asutaan ja osa on pysyvästi tyhjilleen jätettynä. Laitimmainen kerrostalo oli persoonallisin. Edessä osto -ja myyntiliike tyylisesti sekalaista metalliromua ja takapihalla kanala. Muut talot olivat ihan pelkästään ihmisten asuinkäytössä.

Kaupunki oli rakennettu 1939 käyttöönotetun turpeen briketöintitehtaan ympärille ja laajennettu 60 – luvulla. Menneestä suuruudesta kertoi hylätty ”lättähattu” – tyyppinen vaunu, joka oli lanseerattu Tootsi – Ämmamägi – välille. Ämmamägi on lähellä nykyisen Lasnamäen aluetta Tallinnassa ja vaunulla on ilmeisesti kuljetettu työväkeä tehtaalle ennen kuin heille saatiin oma kaupunki rakennettua. Oli siellä hylätyssä tehtaassa myös yksi juna hylättynä.

Tehdas on vanhan komeuden ja nykyisen kolkkouden yhdistelmänä mielenkiintoinen näky.

Vanhasta suuruudesta oli merkkinä vielä edelleen käytössä oleva ”tehtaan oma” uimahalli.

Tehdas on reilu vuosikymmen sitten suljettu pysyvästi. Muitakaan työpaikkoja ei oikein ole. Väki vanhenee ja kuolleisuuden ja muuttosuunnan myötä väkiluku on jyrkässä laskussa. Minä näen kaupungin ”lähes elävänä museona”, mutta sellaiseen ei oikein voi myydä pääsylippuja ja ihmiskohtalot kaupungissa ovat aitoja.

Jos nopeasti pystyy vetämään johtopäätöksiä, niin kylässä kaikki on hieman samassa tilanteessa ja yhteisöllisyys voi olla voimissaan ja elämä siten oikeinkin hyvää, vaikka ulkoista hirvittää. Asuntojen hinnannousu Pärnussa on hirvittänyt. Täältä saisi täysin remontoidun kaksion alle 30 tuhannella eurolla ja peruskuntoisen kolmion puolella tuosta.

Kylässä kuitenkin on hyvä marketti, hyvä bussiyhteys ainakin Pärnuun ja Raplaan, sekä hyvä tieverkosto. Infrastruktuuri on vain rakennuskautensa ilmentymä.

Olipa mielenkiintoinen ajelu.

Vielä yksi huomio. Etsin ”Viron verkkoensyklopediasta” tietoja Tootsista. Ne löysin, mutta myös vinkin kaivaa lisää tietoja kunnan kotisivuilta tootsi.ee. Muuten hyvä, mutta domain oli myynnissä – tarjouksia odotellessa…

Suomen elinkeinoelämän kutsuvieraana Kielcessä

 

Suomen elinkeinoelämän kutsuvieraana Kielcessä

Olin noin kolme vuotta sitten Expert – meeting teemaisella opintomatkalla Tsekin Ostravassa tutustumassa sikäläisiin uusiutuvan energian ratkaisuihin Lab – korkeakoulun järjestämänä. Hieman vastaava kutsu tuli joitakin kuukausia sitten Kielcen seminaariin. En päässyt, mutta organisoin kolleegani töistä matkalle. Hän hoiti edustamisen siinä määrin hyvin, että meille tuli yllätyskutsu heidän konetekniikan messuille täydellä ylläpidolla. Kollegalla oli akuutteja maatalouskiireitä, joten edustamisoptio lankesi minulle.

Lentoliput ja matkaohjelma tulivat muutama päivä ennen reissua. Puhuin kaikille, että musta mersu oli lentokentällä vastassa. Mersuksi sitä luulin, mutta taisi kuitenkin olla Renault ja toisekseen kyseessä ei ollut limusiini, vaan maailmaa kohtuudella nähnyt pikkubussi. Minun kanssa noudettiin yksi Ukrainalainen ja neljän Taiwanilaisen delegaatio.

Kuljettaja istutti minut suurikokoisimpana etupenkille. Hauska mies. Ajoi ensin harhaan ja selitti, että navigaattori neuvoo nopeimman reitin näitä kiertoteitä pitkin, eikä moottoritielle. Muuten hyvä, mutta navigaattori oli minun silmien edessä ja koetti pelastaa meitä sille nopeimmalle reitille.

Mutta puhelias George oli. Parin tunnin ajon aikana pantiin nippuun Puolan ja Tsekin sotaisa historia, Puolan maatalous, Trumpin ulkopolitiikka ja paljon muuta. Muutaman kerran uppouduttiin niin syvälle keskusteluihin, että kolari oli lähellä. Crazy people oli aina selityksenä. Puolessa matkassa syötiin paikallisessa tavernassa. Menu oli mahdollisimman paikallinen. Ensin oikein perinteistä puolalaista vähämakkaraista hyvin maustettua keittoa ja pääruoaksi tuhti gulassi.

Majoittuminen oli ihan ydinkeskustan laidalla olevassa B&B hotellissa, joka oli virallista kahden tähden luokitustaan parempi.

Saapumispäivän ohjelmassa oli vielä tutustumisillallinen.

Perjantaina oli ensimmäinen päivä Targi Kielce –näyttelyssä. Menimme sinne ylitäysillä pikkubusseilla. Ruuhkat olivat melkoiset, mutta suuri oli myös tapahtuma. Ensimmäinen tunti odoteltiin tapahtuman järjestäjää, joka halusi pitää meille puheen ja kiitellä saapumisesta. Ja me kiittelimme kutsusta. Tämän jälkeen minut kuljetettiin kaikkien epäkaupallisten pisteiden läpi esittäytymässä ja vaihtamassa tulkin välityksellä muutaman lauseen. Paikalliset eivät puhu englantia juurikaan. Osaavat kyllä Puolan, Saksan, Tsekin ja jonkin verran venäjää.

Perjantai illalla oli banketti, jossa oli hulppeat puitteet, yltäkylläinen buffet, valmiiksi avatut votkapullot pöydissä ja elävää musiikkia.

Lauantaina oli vapaampi päivä näyttelyssä ja illallinen kotihotellissa.

Sunnuntaille jäi pikainen tutustuminen Kielceen ja paluumatka, jonka yhteydessä ehdin tehdä lyhyen piipahduksen Varsovaan.

Messujen antina ei ollut kovin montaa lähellä liiketoimintaa olevaa kontaktia, mutta muutama oikein mahdollinen. Jos jokin niistä realisoituu kaupaksi, niin vaste messuille on erinomainen.

Ohjelma oli intensiivinen ja vuorovaikutustilanteita oli paljon. Seurue oli todella monikulttuurinen, joten keskustelemaan pääsi suurvaltapolitiikasta, Kiinan ja Taiwanin jännitteistä, Romanian venäjämielisen presidentin todellisesta uhasta, Ukrainan tilanteista monikansallisin silmin, sekä bisneksen teon kulttuureista eri maissa.

Kokonaisuus oli erittäin antoisa.

Kielce

 

Kielce

Kielce on oman maakuntansa keskus ja noin 200.000 asukkaan ruma kaupunki. Rumuus on tietenkin vain mielipide. Rumuudelle on mielestäni kaksi syytä. Kaupunki on silloisena kaivoskaupunkina kasvanut voimakkaasti Neuvostostoliiton kulta-aikana ja suuri osa rakennuksista on valmistunut tuona aikana. Toinen syy rumuudelle löytyi keskustelusta alueen kehityksestä vastaavan henkilön kanssa. Hän kertoi, että nykyään kaupunki on turvallinen ja mukana asua, mutta Puolan vallanvaihdoksen jälkeen noin 30 – vuotta sitten kaupungissa oli paljon rikollisuutta ja vahvimman laki oli voimissaan. Siis aivan kuten Virossa ja Tallinnassa 90 – luvun alkupuolella.

Nyt hyvinvointi kaupungissa kasvaa vauhdilla, mutta tulo- ja hyvinvointieroja ilmeisesti on. Olen huomioinut muualla Puolassa, että graffiteja on rakennuksissa paljon. Niin myös täällä. Voi se muustakin kertoa, mutta tuskin ainakaan kiitollisuudesta nuoriin tehdyistä panostuksista ja monipuolisista harrastus- ja vaikutusmahdollisuuksista.

Havainnoin kaupunkia sinne tullessa ja sieltä poistuessa, sekä muutamalla ryhmäkyydillä messuille tullessa ja mennessä. Koko kaupunkia en siis päässyt näkemään.

Viimeisenä aamuna oli pari tuntia aikaa tutustua keskustaan. Onneksi Bolt – skuutteja oli täälläkin tarjolla, niin kierros tuli kävelykierrosta laajemmaksi. Joku toki taittaa minun tekemän lenkin myös kävellen.

Pikainen kaupunkikierros vanhaan kaupunkiin löysi Rynekin, kauppatorin, jolla on historiaa jo1200 luvutta, mutta sen rakennukset ovat1800 ja 1900 luvuilta. Suihkulähteen alla on perustuksia vanhasta raatihuoneesta, joka on ilmeisesti enää mahdotonta pelastaa, mutta joitakin ehostustoimia on ollut viritteillä

Parin korttelin päässä edellisestä on Vapaudenaukio. Siellä on Josef Pilsudskni patsas. Hän oli 1900 luvun alun itsenäistymisen merkkihenkilö ja armeijan johtaja.

Saman aukion toisella sivulla on paljon mainostettu lelumuseo, mutta se oli varhaisena sunnuntaina kiinni, joten havaintoja on vain ulkopuolelta.

Samalta lenkiltä löytyi myös Henryk Sienkiewiczin muistomerkki, joka on pystytetty 2010. Kirjoittajan nimi on sijoitettu takaosaan, edessä on valtava kirjoitus "Quo vadis". Minä en tiennyt, kuka Henkikki oli ja tuskin tekään, joten jaan oman kvg tuloksen: Hän sai kirjallisuuden nobelin vuonna 1905. Ei liity pelkästään tähän, mutta ainakin oma tulkintani Puolasta on ollut elpyvä, matalan tulotason entinen sosialistimaa. Sinänsä totta, mutta vain osatotuus. Puolalla on vahva ja värikäs historia ja sieltä on kummunnut paljon osaamista tieteelle ja taiteelle.

Minun lenkki jatkui vielä Historiallinen museo ohi ulkoa, vauhtia edes hillitsemättä.

Agrotech messut, Targi Kielce 2025

 

Agrotech messut, Targi Kielce 2025

Minulla oli lapsena haave päästä maatalousnäyttelyyn. Monien koulukavereiden perheet olivat maanviljelijöitä ja heidän kevään ja syksyn kohokohtia olivat maatalousnäyttelyt. Olin jo unohtanut omat haaveeni, mutta ne nousivat pintaan, kun töiden vuoksi tapahtumiin ensimmäisen kerran ajauduin. Aiemmin kokemuksia oli Suomesta ja Virosta. Nyt näyttely oli Puolassa.

Se, miten Puolan näyttely eroaa muista, liittyi ehkä enemmän kansalliseen kulttuuriin. Suomessa ollaan aika jäyhiä. Viron Maamees messun ehkä alkuperäinen idea oli esitellä Idän ja Lännen kalustoa varustelukilpailussa.

Targi Kielcen painopisteenä oli koneet ja laitteet, vaikka toki tilaa oli teknologialle, siemenille, sadon ja metsätalouden tuotantojen käsittelylle, sekä käsityöläistoiminnalle.

Lisäksi tapahtuma oli enemmän festivaaliluontoinen, jonka positiivisena ilmestyksenä oli ”Traktorihenkinen” bilebändi, joka esiintyi messuilla ja myös messujen pääpäivää edeltäneessä juhlabanketissa.

Festivaaliluonnetta edusti myös jokin ilmeinen valitettava aikuistumisriitti, jossa juuri täysikäiseksi tulleen piti juoda itsensä huomattavaan humalaan. Näitä muiden pystyssä pitämiä, kaatuillessaan vähintään vaatteensa rikkoneita nuoria oli ainakin kymmenen aamupäivän aikana. Iltapäivällä heitä ei enää ollut.

Ruokakujan tarjonta oli erittäin lihapitoista ja maukasta. Ihan hyvä oli myös messuravintolan näytteilleasettajamenu, jonka söin perjantaina.

Muutama messukuva ja lopussa linkki bilebändin messut 2025 biisiin

MMM Bake Sol 15s 16x9 FINAL    

Varsovan nähtävyydet kolmessa tunnissa

 

Varsovan nähtävyydet kolmessa tunnissa

Varsova on ison maan, Puolan pääkaupunki. Se on myös iso kaupunki. Oikein iso. Euroopan kahdeksanneksi suurin ja esimerkiksi Mucheniä, Barcelonaa ja Torinoa suurempi.

Minulla jäi työmatkalla kolme tuntia aikaa tutustua kaupunkiin. Jonkin verran tuli pohdittua, kannattaako edes lähteä, sillä lentokentän ja keskustan väli on toista kymmentä kilometriä ja ruuhkaisina aikoina aika olisi voinut mennä edestakaisin matkustamiseen. Onneksi otin riskin – ja samalla taksin lennosta ohjeistuksella ”To the old town”.

Taksi ajoi kiitettävää vauhtia ja jonkinlaisen kaupunkikuvan sai jo tällä matkalla. Ainakin koko teki vaikutuksen, samoin valtavalta näyttänyt Stalininhammas arkkitehtuuria edustava kulttuuri ja tiedepalatsi. Kyyti vei minut Linnanaukiolle, joka on paitsi ihmisvilinää sisältävä paikka, niin myös nähtävyyksien keskus.

Linnanaukio nimi tulee 1300 – luvun kuninkaanlinnasta, joka aukion Veiksel – joen puolella sijaitsee. Toinen aukio ”must see” nähtävyyksistä on vuodelta 1644 oleva Sigismundin pylväs, joka on pystytetty sen kunniaksi, kun hän siirsi pääkaupungin Krakovasta Varsovaan. Joku Roomalainen varmaan kääntyi samalla haudassaan, kun pylväitä pystyteltiin vielä yli 1000 vuotta pylväisiin erikoistuneen maan kulta-aikojen jälkeen.

Vanhakaupunki oli monen muun vanhan kaupungin tapaan melko uusi kaupunki. Toinen maailmansota runteli oikean vanhan kaupungin melko pahoin ja nyt katselemaan pääsi käytännössä 1940-1960 luvuilla rakennettua näköispainosta. Kaunis vanhakaupunki oli joka tapauksessa.

Koska ensimmäisen tunnin aikana oli jo nähnyt kerrassaan paljon, niin seuraavan puolituntisen pyhitin ruokailulle. Yleensä Vanhassa kaupungissa hinta – laatusuhde on maan huonointa. Ehkä niin, mutta leivitetyn leikkeen ja muusin maku oli OK ja turistilisää ei montaa euroa annoksessa ollut.

Seuraavat läpijuostut nähtävyydet löytyvät pääkadulta.

Hard Rock Cafe

Kaunis, historialtaan epäselväksi jäänyt rakennus

Presidentinlinna

Harmittava hukkaaminen tapahtui Kopernikuksen patsaan osalta. En löytänyt sitä matkan varrelta ja se jäi näkemättä. Fyysikolle pieni harmistus.

Kauppa -ja teollisuusministeriö oli tosi mahtipontinen, mutta sitä ei oikein saanut valokuvaan mahdutettua. Samoin kävi kännykkäkameralla tuon Kulttuuri ja tiedepalatsin suhteen. Sitä sentään yritin kuvata.

Viimeinen jännitysmomentti oli Bolt – taksin tilaus ja kolme kertaa sinänsä kohtuuhintaista kaupunkiin ajoa edullisempi kuljetus lentokentälle, jonne ehti vielä ihan ajoissa.

Varsova jätti positiivisen muistijäljen. Katuvilinässä oli rauhanomaisia mielenosoittajia, opiskelijoita tempauksineen, taitavia katusoittajia, paikallisia vanhuksia, liikemiehiä ja turisteja sopivana sekamelskana. Tänne voisi tulla joskus ihan ajan kanssa uudelleen.