Bridgeä Fuengirolassa

Bridgeä Fuengirolassa

Fuengirolaa sanotaan Suomen eteläisimmäksi kaupungiksi. Lähteestä riippuen täällä asuu 15-20 tuhatta suomalaista, pääosin eläkeläisiä. Lisäksi aurinkorannikko on Kanariansaarien ohella yksi perinteisimmistä ja helpoimmista etelänlomakohteista. Bridgefestivaaleja täällä ei pidetä, mutta minulle oli silti yllätys, että suomalaisia ei täällä ole käynyt pelaamassa. Ainakaan suuressa mittakaavassa.

Kerhotoiminta on kuitenkin melko vilkasta. Kerho kokoontuu kolme kertaa viikossa. Vieraillessani siellä oli 14,5 pöytää pelaamassa torstain iltapäivässä. Ihan hyvä kisa siis. Pari minulle järjestyi viidessä minuutissa. Olin tosin onnekas, koska juuri ennen minua paikalle oli saapunut kerhon jonkin sortin lemmikki, seitsemissäkymmenissä oleva, aina iloinen ja innokas Belgialainen Guido, joka oli juuri palannut syntymämaastaan talven viettoon. Kerholla on oma isokokoinen kerhotila noin 300 metrin päässä Fuengirolan rautatieasemasta. Tänne on siis helppo tulla mistäpäin Costa Del Solia tahansa.

Systeemipalaveri ei ollut pitkä, koska partnerini osasi englanniksi numerot, muuten olisi pitänyt kommunikoida flaamin kielellä. Kerhon virallinen kieli on englanti, mutta myös ruotsia, tanskaa, saksaa ja espanjaa kuuli illan aikana. Partnerini taisi olla kisan ainoa englantia taitamaton. Brittiläisyys oli muutenkin leimallista. Acol oli yleisin perussysteemi ja pöytätavat yläluokkaisen kohteliaat ja vanhahtavat. Kisan aikataulu oli kerhokisaksi ripeä. 30 jakoa kolmessa ja puolessa tunnissa. Kisa alkoi minuutilleen ja vaihdot kuulutettiin mikrofonilla. Myöhästelyä, tai korttiensiirtosohlausta paheksuttiin ylenkatsoen.

Pelin taso oli korkealta ja kovaa. Täyspelin, tai slammin makaaminen oli paha henkilökohtainen virhe. Kolme pietiä paljon pienempi paha.

Avausjaossa partnerini avasi läntenä 1D korteilla KTx Tx KQxx A98x , johon tarjosin 1H korteilla Jx A9xxxx, J, Q76x. Etelä tarjosi pataa, partnerini sangia ja pohjoinen korotti kahteen pataan. Tarjosin kolme herttaa, jolla sai.

Lähtökortti oli patahakku, jolle pöydästä pieni, pohjoiselta ässä ja itse avblokeroin patasotilaan. Pohjoinen käänsi kerholle tyypilliseen tapaan ristikympin (ettei pöytä vaan saisi tikkiä ysillä :)). Peitin rouvalla, etelä kuninkaalla ja pöydän ässä voitti tikin. Herttaa ässälle, pataleikkaus kympillä ja patakuninkaalle ruutusingeli pois.

Nyt herttakymppi pöydästä. Kerhotyypilliseen tapaan peitto kuninkaalla, pieni kädestä ja etelältä alunperin rouva toisesta kuva partnerin kuninkaan alle. Ristikuppia ei ollut menossa, joten peliin tuli odottamaton ylitikki. Tämä tosin antoi vain 50% merkinnän, koska ylitikkejä oli tullut myös monille muille ja myös 4 herttaa oli lipsunut kotiin.

Meedeleitä ei tämän jälkeen paljoa tullut. Toppeja puolin ja toisin. Bridgeä partnerini ei kovin paljoa osannut pelata, mutta sökömiehen sielu hänellä oli. Sohaistaa kerran jotain ja katsotaan mitä tapahtuu oli toimintamalli balansointitilanteissa, jotka eivät toki olleet balansointipaikkaan sidottuja. Lähtökortit olivat joko omasta, tai yhteisestä väristä. Kortin koosta ei voinut päätellä attitudea, tai pituutta. Jakojen voittamisesta hän piti. Oli hauska seurata, kun hän avoimesti kerskui konservatiivisesti käyttäytyville vastustajille 100 – 0 pistejaon ilmestyessä maten näytölle. ”You stupid silly woman, you have to thrust your partner” kaikui ainoana äänenkorotuksena salissa koko illan aikana meidän estotarjousten ohjattua kahden kahdeksankymppisen espanjalaisnaisen tarjoussarjan viiteen ristiin neljän padan sijaan.

Ei nuo topit silti kantaneet meitä kuin meedeliin, mutta partnerille se oli kuin voitto. Hän toi pöytään viimeisellä kierroksella Hollantilaisen kaverinsa tulkiksi. Käännetty kysymys oli: Milloin pelataan seuraavan kerran. Täällä on aikaa ja peli on kivaa. Seikkailu jatkuu ensi torstaina.