Luoston Ametistikaivos, Andy McCoyn patsas ja luontokeskus Naava

Ensimmäinen kokonainen reissupäivä alkoi tutustumisella Ametistikaivokseen. Kaivos on ainoa laatuaan näillä korkeuksilla. Lisäksi se on maailman ainoa yleisölle avoin valtaus. Mökiltä ei ollut kuin parin kilometrin siirtymä parkkipaikalle. Parkkipaikalta oli kuitenkin kahden ja puolen kilometrin ylämäkikävely Lampivaaran huipulle, jossa kaivoksen lipunmyynti sijaitsi. Ametistikaivos on turisteille hyvin kohtuullisesti hinnoiteltu. 47 euron perhelipulla pääsi sisään kaksi aikuista ja kaksi lasta. Kaksi koiraa pääsi kaivoksille luvan pyytämällä.

Kaivokselle noustiin parin sadan metrin melko jyrkkä porraskävely puuttomassa vaaramaisemassa. Opas oli laella vastaanottamassa ja ohjaamassa kuulemaan lyhyt historiapaketti ametisteista ja muista jalokivistä.

Esittelyn jälkeen saimme hakut käteen ja pääsimme valtaukselle kaivamaan omia ametistejä. Into oli kova. Tulos hieman vaihteleva. Koirat kaivoivat makuualustat. Aikuiset pääasiassa tavallisia kiviä, lapset löysivät pieniä ametisteja ja kvartsikiviä. Jokainen sai ottaa yhden nyrkkiin mahtuvan ametistin mukaan. Louhoksella oli myös kauppa heille, jotka eivät matkamuistoja omin käsin saaneet nostetuksi.

Seuraava kohde oli Pelkosenniemellä. Fuck The Army lauloi Räkä Malmi ja Antti Hulkko soitti kitaraa. Tuolloin kukaan muu ei ollut vielä levyttänyt punkkia Suomessa. Vuosaarelaispojat ottivat pääkaupungin musiikkielämän haltuun. Pian maan rajat ei Andylle riittänyt ja persoonallinen lahjakkuus pääsi kasvamaan legendaksi. Jo vuosia sitten kunta teki torille Andyn kokoispatsaan. Minusta hieno ele ja matkailullinen panostus kunnalta. 

Viereen on noussut myös muistomerkki suuresta Pelkosenniemellä syntyneestä hevosesta, Saran Salamasta. Olin hieman hämmentynyt, sillä oli käynyt aikanaan kuningas Salaman juhlissakin Orimattilassa, jossa oriin omistaja, kasvattaja ja valmentaja silloin asui ja vaikutti. Kasvattajan, Tapio Perttusen veli, pohjoisimman suomen hevosjalostuksen vahva mies, Eero Perttunen asui kuitenkin synnyinseuduillaan Pelkosenniemellä ja piti veljesten emätammoja. Saran Salama on tosiaan syntynyt ja tunnistettu Pelkosenniemellä.

Kaukana edellisten takana ja varjossa oli myös Pelkosenniemen löytäjän, uudisraivaaja Paavali Pelkosen muistomerkki. Raviurheilu ja musiikki olivat kovasti enemmän framilla

Päivän viimeinen visiitti oli Pyhätunturin luontokeskuksessa, Naavassa. Vierailu oli väsymyksestä johtuen lyhyehkö. Saimme kuitenkin ideoita viimeisen retkipäivän ohjelmaan. Illaksi mökille syömään ja saunomaan. Lapset miltei taisteli ruuanlaittovuoroista, joten illasta tulee helppo – ja ruuasta hyvää.