Syksyn perinteinen ruskaretki ajoittuu
tänä vuonna pari viikkoa kovimman sesongin edelle. Satunnainen
vilkuilu sääkarttoihin juontui toiveesta, että Lappiin olisi
osunut ensimmäinen yöpakkanen vastoin todennäköisyyksiä.
Ilmeisesti näin ei ole käynyt. Kompensaatioksi koko retken ajaksi
luvataan miellyttävän lämpimiä päiviä, joten maastossa on
mukava liikuskella.
Lahdesta piti lähteä ajamaan kohti
Luostoa viideltä. Puoli tuntia meni aamutohinassa pitkäksi.
Varhainen liikkeellelähtö antaa mahdollisuuksiä tekemisellä myös
matkustuspäivään. Auto tarvitsi tankkauksen Konginkankaan
Nesteellä. Omat retkieväät ostettiin Pihtiputaan S-marketista.
Mummot ovat tehneet kasvatustyönsä hyvin. Kassahenkilön
ystävällisyys oli etelän ihmiselle lähes hämmentävää. ”Kiva
kun löysitte nuo mandariinit. Ovat oikein poikkeuksellisen hyviä.
Juuri tällä viikolla niitä kannattaa syödä”. Oikeassa oli.
Hieman myöhäiseen lounasaikaan
saavutimme Rovaniemen. Matkan pakollinen sohlaus osui reitille vajaa
100 kilometriä ennen tätä ,jolloin navigaattori ehdotti oikaisua
Simosta Tervolaan hieman pienempää tietä pitkin. Pikkutiet ovat
kivoja, mutta päällysteen äkillinen päättyminen pariksi
kymmeneksi kilometriksi ei sitä ole. Auto säilyi ehjänä ja koirat
sekä lapset ilman matkapahoinvointia, joten harmistus jäi
henkiseksi.
Rovaniemellä on kaupungin rumimmassa
rakennuksessa Lapin paras kiinalainen. Noutopöytä oli kattava ja
jokaiselle löytyi monia suosikkeja. Yksi yhteinen taisi olla
salaattipöydän jugurttikastikkeiset omenat.
Lounaan päälle oli aikaa suorittaa
päivän liikunta-aktiviteetti. Ounasvaaran luontopolku sopi tähän
hyvin. Netissä ilmoitetusta poiketen matkaa kertyi helppokulkuiselle
polulle lähes viisi kilometriä. Reitti oli kiva. Alku soisessa
maastossa, hetki kangasmetsää ja loppu kivikkoisempaa, kunnes
oltiin Ounasvaaran laella katselemassa maisemia. Matkan varrella oli myös mustikoilla maalattua taidetta.
Verkkaisella tahdilla matkaan kului
tasan kaksi tuntia. Reitti sopi lapsille, aikuisille ja myös
koirille, mutta ei varkaille. Päivän toinen sohlaus oli auton
takaoven auki jättäminen patikoinnin ajaksi. No eihän siellä
olleet kuin rahat, tietokoneet ja vaikeammin realisoitavat
matkatavarat. Automme sai kuitenkin olla vierailta rauhassa. Olen jo
aiemmin ollut sitä mieltä, että hyväntahtoisille hutiloitsijoille
on oma suojeluksensa.
Ounasvaaralta oli vielä vajaan parin
tunnin ajelu Luostolla olevalle pitkän viikonlopun tukikohdalle.
Makkaraa takassa ja pikainen sauna. Hyvät yöunet on tilauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti