lauantai 1. syyskuuta 2018

Ounasvaaran luontopolku



Syksyn perinteinen ruskaretki ajoittuu tänä vuonna pari viikkoa kovimman sesongin edelle. Satunnainen vilkuilu sääkarttoihin juontui toiveesta, että Lappiin olisi osunut ensimmäinen yöpakkanen vastoin todennäköisyyksiä. Ilmeisesti näin ei ole käynyt. Kompensaatioksi koko retken ajaksi luvataan miellyttävän lämpimiä päiviä, joten maastossa on mukava liikuskella.

Lahdesta piti lähteä ajamaan kohti Luostoa viideltä. Puoli tuntia meni aamutohinassa pitkäksi. Varhainen liikkeellelähtö antaa mahdollisuuksiä tekemisellä myös matkustuspäivään. Auto tarvitsi tankkauksen Konginkankaan Nesteellä. Omat retkieväät ostettiin Pihtiputaan S-marketista. Mummot ovat tehneet kasvatustyönsä hyvin. Kassahenkilön ystävällisyys oli etelän ihmiselle lähes hämmentävää. ”Kiva kun löysitte nuo mandariinit. Ovat oikein poikkeuksellisen hyviä. Juuri tällä viikolla niitä kannattaa syödä”. Oikeassa oli.

Hieman myöhäiseen lounasaikaan saavutimme Rovaniemen. Matkan pakollinen sohlaus osui reitille vajaa 100 kilometriä ennen tätä ,jolloin navigaattori ehdotti oikaisua Simosta Tervolaan hieman pienempää tietä pitkin. Pikkutiet ovat kivoja, mutta päällysteen äkillinen päättyminen pariksi kymmeneksi kilometriksi ei sitä ole. Auto säilyi ehjänä ja koirat sekä lapset ilman matkapahoinvointia, joten harmistus jäi henkiseksi.





Rovaniemellä on kaupungin rumimmassa rakennuksessa Lapin paras kiinalainen. Noutopöytä oli kattava ja jokaiselle löytyi monia suosikkeja. Yksi yhteinen taisi olla salaattipöydän jugurttikastikkeiset omenat.

Lounaan päälle oli aikaa suorittaa päivän liikunta-aktiviteetti. Ounasvaaran luontopolku sopi tähän hyvin. Netissä ilmoitetusta poiketen matkaa kertyi helppokulkuiselle polulle lähes viisi kilometriä. Reitti oli kiva. Alku soisessa maastossa, hetki kangasmetsää ja loppu kivikkoisempaa, kunnes oltiin Ounasvaaran laella katselemassa maisemia. Matkan varrella oli myös mustikoilla maalattua taidetta.









Verkkaisella tahdilla matkaan kului tasan kaksi tuntia. Reitti sopi lapsille, aikuisille ja myös koirille, mutta ei varkaille. Päivän toinen sohlaus oli auton takaoven auki jättäminen patikoinnin ajaksi. No eihän siellä olleet kuin rahat, tietokoneet ja vaikeammin realisoitavat matkatavarat. Automme sai kuitenkin olla vierailta rauhassa. Olen jo aiemmin ollut sitä mieltä, että hyväntahtoisille hutiloitsijoille on oma suojeluksensa.

Ounasvaaralta oli vielä vajaan parin tunnin ajelu Luostolla olevalle pitkän viikonlopun tukikohdalle. Makkaraa takassa ja pikainen sauna. Hyvät yöunet on tilauksessa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti