Koirien kanssa Espanjaan

Keväällä suunniteltiin ja nyt syksyllä toteutetaan. Kuukausi Fuengirolassa. Työt pystyy ottamaan mukaan. Tietokone, netti ja puhelin ovat käytännössä ainoat työvälineet, joten ne liikkuvat mukana. Koirille ei näin pitkää hoitoa halua, eikä pysty järjestämään. Ne on siis saatava mukaan.

Ensimmäinen ajatus oli matkata Fuengirolaan autolla. Mieluisana harjoitteena piirtelin jo matkaohjelmaa läpi Via Baltican. Suunnittelin välipäiväpatikointeja Andorrassa ja porsasjuhlia vanhassa Itä-Saksassa. Muuten ihan kivaa, mutta siihen kuluu kuukauden reissusta puolet ja koirille se ei ainakaan ole reilua. Viidestä seitsämään puolesta tuhanteen kilometrin ajopäivää farmarin sikaosastolla mennen tullen.

Lopullisen innoittamisen koirien kanssa lentämiseen antoi Suomen agilitymaajoukkue. Jos kilpakoirat kentävät muina Musteina kisakiertueelle minne milloinkin, ei se ylitsepääsemätöntä voi olla meidän kotikoirillekaan. 

Valmistautuminen alkoi rokotusreissulla kotikaupungin eläinlääkäriasemalle. Siellä pelkäsi kaksi koiraa ja minä. Piikkejä sai vain kaksi pienintä. Toksinen valmius saavutettiin ja leimat asiakirjoihin. Ystäväverkostolta saatiin lainaksi, tai loppusijoitukseen kuljeushäkki, johon molemmat koirat mahtuu hyvin matkustamaan. Pieni miinus oli, että boksi ei mahdu periaatteessa suureen Skoda Superbeen takatilaan purkamatta. Toisaalta omaa lentoonlähtöjännitystä oli helppo purkaa, kokoa boksi ja varmista rakennelma nippusiteillä projektilla, muiden samalle lennolle laukkuja jättävien uteliaiden silmien alla.

Koirien lento maksoi muistaakseni 75 euroa. Finnair ottaa joistakin muista poiketen kaksi koiraa samassa laatikossa mukaan. Heidän palvelu oli erittäin hyvää. Koirat saatiin onnellisesti erikoismatkatavarahissillä kohti ruumaa ja puolisoni ilman rauhoittavaa lääkitystä kohti lähtöporttia.

Lentokoneeseen mennessä kuiskasimme lentoemännille kysymyksen, onhan koirien ruumassa olo huomioitu. Meni joko vahingossa nappiin, tai sitten he osasivat meitä rauhoitellakseen aloittaa kuuluvan keskustelun sisäisesti siitä, että koirien hyvät olot varmistuvat. En tiedä miten olisi sujunut, jos lennon aikataulussa jokin olisi mennyt pahasti pieleen. Nyt lento lähti ja saapui ajallaan.

Pääsimme ensimmäisten joukossa kohti tavaroiden vastaanottoa. Koirat olivat bokseineen silti jo vähintään toisella kierroksella matkalaukkuhihnalla. Pientä läähätystä pojilla oli, mutta hyvinvoivina pääsimme ottamaan heidät boxista – heti sen jälkeen kun matkalaukku ja niiden sivutaskuun huolella varastoidut sakset saapuivat, jotta päästiin rikkomaan nippusiteet ja saatiin koiralaatikon ovi auki.

Tässä kohdassa kiitokset Finnairille ja Tupasi asunnonvälityksen joukkueelle, joka oli yöllä meitä vastassa. Reissun ensimmäinen ja yksi vaikeimmista rasteista on ratkaistu.