Patikointi Torremuelle – Benalmadena Pueblo

Patikointi Torremuelle – Benalmadena Pueblo

Luin nettijutun, jossa kehuttiin Benalmadena Puebloa kauniiksi ”Pikku Mijasiksi”, ilman turistipaljoutta. Benalmadena Pueblo on alueen vanhoja asuinsijoja, noin kahdensadan metrin korkeudella merenpinnasta. Asuttuna kylä on ollut jo yli puoli vuosisataa. Siis juuri sopiva puolipäiväpatikoinnin kohde. Puolisoni innostui mukaan.

Lähin pysäkki Fuengirola – Malaga junalla rinteelle menemiselle on Torremuelle. Näppäilin puhelimen karttaohjelmaan reitin asemalta kohteeseen. Vaihtoehtoisia reittejä oli monia. Päätimme olla valitsemasta niitä yhtään ja oikaisimme lähes kilometrin turhan radanylityskierron kiipeämällä paikallisen innostajamme perässä turva-aidan yli ja pujahtamalla läpi verkkoaidan reiästä.

Ei kovin aikuismaista, mutta tehokasta. Nyt oli virtaa valikoida kiemurtelevämpi reitti kohti kylää. Maisemat olivat lähes heti kauniita. Välillä näkyi talojen yli merelle, joskus kauniita taloja ja hulppeita pihoja, joskus kukkamerta ja joskus roskia. Niin rakentaminen on kaunista, mutta rakentamaton maa on paikoin kaatopaikkaa.

Ylämäkimävelyn pituus ei ollut kuin kolme kilometria, mutta koska nousua tulee 200 metriä, niin tien jyrkkyys on ihan keskimääräisen loivan laskettelurinteen luokkaa. Aurinko päätti ottaa siestan alla loppukirin ja paistoi kuumana. Lämpötila oli varjossa noin 28 asttetta, mutta suojaamattomassa rinteessä vaikutus oli paljon kovempi. Kellonaika kiipeämiselle ei siis ollut paras mahdollinen. Sisääntulo kylään sen sijaan oli. Vielä sata metriä torista kylän elämää ei nähnyt yhtään.

Tori oli kaunis. Samoin sen takana avautuva kylä. Koska vielä ei ollut illallisaika, niin söimme pari tapasta ja lepuutimme jalkoja ennen paluumatkaa, joka oli tarkoitus tehdä kylään vievää pääreittiä pitkin. Alaspäin kävely oli helppoa ja kevyttä. Maisemat alaspäin olivat kauniita myös täällä.

Noin 700 metrin kävelyn jälkeen kohdalle osui Castillo Monumento Colomares. 1980 – 1990 luvulla rakennettu linna on kunnianosoitus Kristoffer Kolumbukselle, jonka laivat linnan rakenteissa esiintyy. Monet arkkitehtuuria ymmärtävät ovat sanoneet linnaa monia eri rakennustyylejä upeasti yhdisteleväksi. Minusta se oli kaunis, vaikuttava linna kummassa paikassa ja omituisesta syystä. Kiva se oli nähdä.

Kivaa ei sen sijaan ollut sähköisten laitteiden akkujen loppuminen pian linnan kuvaamisen jälkeen. Palasimme eri reittiä kuin viimeksi, joten samaa reikää verkkoaidasta ei löytyisi ja aseman virallinen sisäänmeno oli paikassa, jota emme ole nähneet. Väsyineillä jaloilla puolen tunnin etsiminen tuntui turhauttavalta, muttalopulta asema löytyi. Juna palkitsi etsijät saapumalla lähes heti.

Jos pitää yhtään kauniista taloista, kukista, historiasta, vuorista ja maisemista vuorelta merelle, niin tämä patikointi kannattaa kyllä tehdä. Kuumana päivänä kuitenkin mieluummin aamuun, tai iltaan painottuen.