maanantai 24. syyskuuta 2018

Picasso museo, Malaga



Miksi me ei tehty jo viimeksi päiväretkiä Malagaan? Haluan päiväretkelle Malagaan, puhui puolisoni. Aamupäivä meni töissä, mutta kyllä sitä vielä 13.00 lähtemällä ehtii hyvin. Virhe – tai oikeastaan nippu virheitä.

Malagaan ei kannata matkustaa syyskuun helteisimmän päivän kuumimpina tunteina. Ei ainakaan astmaatikon. Ja vielä vähemmän astmaatikon puolison. Kaupungissa kuumuus on hautovaa ja ilma paljon rantoja vaikeampaa hengittää.

Lisäksi pitää muistaa, että Malaga on koko maakunnan Helsingin kokoinen pääkaupunki. Ei sitä oteta haltuun muutamassa tunnissa. Eikä edes ihan päivässä, tai parissa. Priorisointia siis tarvittiin. Jotain mitä löytyy läheltä asemaa ja mielellään ilmastoiduissa sisätiloissa. Siis Malagan Picasso museoon, joka oli kyllä jo lähtiessä mielessä.

Olemme käyneet aiemmin Antibesissä Picasso museossa lähellä taiteilijan Mouginsissa ollutta loppuelämän kotia. Jonkinlainen käsitys mestarin taiteesta meillä oli siis jo etukäteen. Sen, että kaikkea en ymmärrä olen alleviivanut sijoittamalla kopion hänen klassikkoteoksista vessaan edistämään ruumiineritteiden kiertoa.

Museo oli kauniin vanhankaupungin ytimessä hyvin opastettuna. Liput maksoivat 8 euroa. Pääsymaksuun olisi sisältynyt myös mahdollisuus kuuntelulaitteeseen, joka kertoi teoksista. Onneksi emme ottaneet, sillä he, keillä kyseinen kuuloke oli korvalla, olivat menettäneet näkökykynsä. Tai ainakin siltä vaikutti, kun he törmäilivät meihin ja toisiinsa laitteen kanssa. Tauluja kannattaa katsoa, eikä kuunnella. Lp – levyt on toinen kulttuurimuoto.

Näyttelyitä oli kahdessa eri galleriassa. Meille kävi niinkuin yleensäkin korkean kulttuurin keskuksissa. Yritämme ahmia sitä liikaa ja kokonaisuudesta tulee ähky. Tajusin vasta pari päivää vierailuni jälkeen, että esillepano eteni aikakausittain jaoteltuna. Picasso on erittäin monipuolinen ja läpi uransa tekemistään kehittänut mestari.

Minun näyttelyssä kokemani mukaan hän oli myös erittäin herkkä, sillä eri aikakausina teoksissa on ollut voimakkaita ynpäristövaikutuksia. Sodasta, rakkaudesta, ilosta, tai maailmantuskasta. Näyttelyssä tuli myös itselle lievän sekopäinen olo. Teoksissa oli erittäin voimakkaita tunnelatauksia, joita minä maallikkona en näe kuvista, mutta teoksista suoraan ne puskevat läpi.

Meidän kiireetön näyttelyn läpikävely kesti pari tuntia. Muutamat teokset puhuttelivat muita enemmän. Kirjoitan niistä, vaikka valintojeni perusteet ovat hyvin kevyet:

Lapsi ja Lapio oli isokokoinen, yhden näyttelyhuoneen pääteos, joka oli sijoitettu yksin päätyseinälle. Vahvat värit ja monitasoisesti tulkittavat kasvot. Minusta tämä taulu oli lisäksi erittäin hyväntuulinen.



Taulu, jonka nimeä en muista. Nimi viittasi kiireeseen, joka on nähtävissä myös teoksesta. Ostin tällä tavoin kuvioiduin tarjottimen. Tavoitteena saada kotina aamukahvia nopeasti heti kun herään. Eräänlainen heräteostos siis -ja todennäköisesti epäkäytännöllinen.




Alastonkuva, jossa ainakaan minä en nähnyt mitään eroottista vivahdetta. 



Ja minun mielestäni Picasso yksi pääteos. Head Of a Bull. Tilateos, joka on valmistettu saman polkupyörän satulasta ja ohjaustangosta. Oikeasti nätti, mutta minulle tuli kyllä vahvasti tunne, että taiteilija taitaa tällä teoksella kiusata kriitikoita – onnistuneesti.


Pari kuvaa on lainattu Malagan Picassomuseon kotisivuilta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti