Miksi me ei tehty jo viimeksi
päiväretkiä Malagaan? Haluan päiväretkelle Malagaan, puhui
puolisoni. Aamupäivä meni töissä, mutta kyllä sitä vielä 13.00
lähtemällä ehtii hyvin. Virhe – tai oikeastaan nippu virheitä.
Malagaan ei kannata matkustaa syyskuun
helteisimmän päivän kuumimpina tunteina. Ei ainakaan astmaatikon.
Ja vielä vähemmän astmaatikon puolison. Kaupungissa kuumuus on
hautovaa ja ilma paljon rantoja vaikeampaa hengittää.
Lisäksi pitää muistaa, että Malaga
on koko maakunnan Helsingin kokoinen pääkaupunki. Ei sitä oteta
haltuun muutamassa tunnissa. Eikä edes ihan päivässä, tai
parissa. Priorisointia siis tarvittiin. Jotain mitä löytyy läheltä
asemaa ja mielellään ilmastoiduissa sisätiloissa. Siis Malagan
Picasso museoon, joka oli kyllä jo lähtiessä mielessä.
Olemme käyneet aiemmin Antibesissä
Picasso museossa lähellä taiteilijan Mouginsissa ollutta
loppuelämän kotia. Jonkinlainen käsitys mestarin taiteesta meillä
oli siis jo etukäteen. Sen, että kaikkea en ymmärrä olen
alleviivanut sijoittamalla kopion hänen klassikkoteoksista vessaan
edistämään ruumiineritteiden kiertoa.
Museo oli kauniin vanhankaupungin
ytimessä hyvin opastettuna. Liput maksoivat 8 euroa. Pääsymaksuun
olisi sisältynyt myös mahdollisuus kuuntelulaitteeseen, joka kertoi
teoksista. Onneksi emme ottaneet, sillä he, keillä kyseinen kuuloke
oli korvalla, olivat menettäneet näkökykynsä. Tai ainakin siltä
vaikutti, kun he törmäilivät meihin ja toisiinsa laitteen kanssa.
Tauluja kannattaa katsoa, eikä kuunnella. Lp – levyt on toinen
kulttuurimuoto.
Näyttelyitä oli kahdessa eri
galleriassa. Meille kävi niinkuin yleensäkin korkean kulttuurin
keskuksissa. Yritämme ahmia sitä liikaa ja kokonaisuudesta tulee
ähky. Tajusin vasta pari päivää vierailuni jälkeen, että
esillepano eteni aikakausittain jaoteltuna. Picasso on erittäin
monipuolinen ja läpi uransa tekemistään kehittänut mestari.
Minun näyttelyssä kokemani mukaan hän
oli myös erittäin herkkä, sillä eri aikakausina teoksissa on
ollut voimakkaita ynpäristövaikutuksia. Sodasta, rakkaudesta,
ilosta, tai maailmantuskasta. Näyttelyssä tuli myös itselle lievän
sekopäinen olo. Teoksissa oli erittäin voimakkaita tunnelatauksia,
joita minä maallikkona en näe kuvista, mutta teoksista suoraan ne
puskevat läpi.
Meidän kiireetön näyttelyn
läpikävely kesti pari tuntia. Muutamat teokset puhuttelivat muita
enemmän. Kirjoitan niistä, vaikka valintojeni perusteet ovat hyvin
kevyet:
Lapsi ja Lapio oli isokokoinen, yhden
näyttelyhuoneen pääteos, joka oli sijoitettu yksin päätyseinälle.
Vahvat värit ja monitasoisesti tulkittavat kasvot. Minusta tämä
taulu oli lisäksi erittäin hyväntuulinen.
Taulu, jonka nimeä en muista. Nimi
viittasi kiireeseen, joka on nähtävissä myös teoksesta. Ostin
tällä tavoin kuvioiduin tarjottimen. Tavoitteena saada kotina
aamukahvia nopeasti heti kun herään. Eräänlainen heräteostos
siis -ja todennäköisesti epäkäytännöllinen.
Alastonkuva, jossa ainakaan minä en
nähnyt mitään eroottista vivahdetta.
Ja minun mielestäni Picasso yksi
pääteos. Head Of a Bull. Tilateos, joka on valmistettu saman
polkupyörän satulasta ja ohjaustangosta. Oikeasti nätti, mutta
minulle tuli kyllä vahvasti tunne, että taiteilija taitaa tällä
teoksella kiusata kriitikoita – onnistuneesti.
Pari kuvaa on lainattu Malagan Picassomuseon kotisivuilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti