Kiilopää, Kaunispää, Porttipahta ja Ametistikylpylä.

Viimeinen päivä. Paljon käymättömiä kohteita. Jaloissa tuntuu edellisten päivien liikkuminen, joten jotain kevyttä. Mahdollisimman paljon uutta olisi silti kiva nähdä ja kokea.

Aloitimme päivän suuntaamalla auton aamiaisen jälkeen Suomen Latu ry:n ylläpitämälle Kiilopäälle, Saariselälle. Sieltä valikoimme kuuden kilometrin Kiirunankierroksen. Se vei kohtuullisen helpolla nousulla Kiilopään huipulle ja sieltä jyrkemmin alas. Varmaan sen olisi toisinpäin voinut kulkea, mutta suosittelen tätä kiertosuuntaa.

Alkumatka eteni pitkospuita pitkin kohti poroerottelupistettä. Sen jälkeen nousu hieman jyrkkeni ja ruska pääsi oikeuksiinsa. Hieman ennen huippua pidimme evästauon ja huipulla huilasimme toisen pikkutovin. Huipulla tuuli - tietenkin. Viimeinen pari kilometriä alas sujui hetkessä.

Seuraava kohde oli Kaunispään huippu. Olen käynyt siellä kerran ihan lapsena ja halusin tarkistaa ovatko hatarat muistikuvani paikasta yhtään oikean suuntaisia. Olivat. Lapsille oli kiinnostavaa kiivetä 50 – luvun kolmiomittaustorniin. Maisemat olivat hyvin yhtenevät Kiilopään lakeen, joten visiittimme oli suunnitellun lyhyt.

Paluumatkalla pysähdyimme Zippi ja Suhaus nimiseen grillikotaan hillaletuille. Olivat hyviä ja tuoreita. Hillat tämän kesän satoa ja kaasuliesi kytkettiin letunpaistoa varten tilauksen yhteydessä. Syy pysähdykseen ei kuitenkaan ollut letut, vaan maamme toiseksi suurin tekoallas, Porttilahta, jonka vierellä kahvila oli. Suurimmasta, Lokasta en tiedä, mutta ainakin Porttipahta on maisemoitunut kauniisti osaksi Lapin luontoa. Veden säätelyn vuoksi rannoissa on normaalia korkeammat jäljet, muuten allas on, kuin kansallinen kaunis järvi. Myös jollakin padolla olisi ollut kiva käydä, mutta aika loppui väkisin kesken.

Kekkosella oli 60 – luvun lopussa vain huonoja vaihtoehtoja. Teollisuuden kasvun hillitseminen energian säätelyllä, hiilivoiman, turvevoimaloiden, tai vesien valjastaminen. Puoli vuosisataa on nyt kulunut ja olen sitä mieltä, että Kekkonen valitsi viisaasti. Suomi ei voinut hypätä kehityksen kelkasta ja muut energianlähteet ovat raskaan fossiilisia ja päästöllisiä. Osa koskematonta luontoa altaiden alle jäi, mutta paljon sitä täällä on ihan koskemattomana. Etelän ihmisen mielestä riittävästi.

Illaksi ehti vielä Luostolle Ametistikylpylään. Pieni ja intiimi kylpylä, jossa meidän perhe oli jonkin aikaa ainoana asiakkaana, joten myös rauhallinen sopii kylpylän kuvaukseen. Illallisen jälkeen aikomus varhain nukkumaan, sillä reissun ennakkosuunnittelun ainoa kukkanen on liian varhainen lähtö paluuaamuna.