Guadalest

Guadalest 

Guadalestin linna on Maurien 500 – luvulla rakentama. Aragornien haltiin se siirtyi vuonna 1238. Sen jälkeen oli ilmeisesti linnoituksen loiston kaudet. Valloitusyritykset se kesti kunnialla, mutta 1600 – luvun kahdessa maanjäristyksessä se suurelta osin romahti. Sen jälkeen sitä ei enää entiselleen ehostettu. 1800 luvulla linna ilmeisesti epäkäytännöllisenä ja uutee rauhanomaisempaan eloon turhan hankalasti sijoittuneena hylättiin. Rapistunut linna nostettiin vuonna 1974 Espanjan kansallisaarteeksi, jonka jälkeen se entisöitiin turismin tarpeisiin. Viimeisin noste Guadalestin linnalle tuli, kun se nostettiin hankalannnimisessä listauksessa yhdeksi 35. tutustumisenarvoiseksi kyläksi. Tällä listalla se on Alicanten maakunnan ainoana mukana.

Guadalestin linna sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Torreviejasta. Ensin tunti Alicanten kautta Benidormin laitamille ja siitä puolituntia serpentiinitietä ylös. Ei kuitenkaan mitään extremeautoilua, vaan ihan turvallisesti. Opasteista en osaa sanoa mitään, koska auton navigaattori tunnisti linnan ja poisti mahdollisuudet sohlauksiin.

Niitä tosin yritin tehdä suunnittelemalla erittäin varhaista lähtöä päiväretkelle. Onneksi en ihan onnistunut, sillä linna avautuu vasta 10.30. Olimme ensimmäiset asiakkaat noin 10 minuuttia ennen virallista avautumista.

Parkkipaikka oli aamulla tilava. Itse linna löytyi helposti suoraan eteenpäin kävellen. Upeimman vaikutelman linna tekee juuri sisään

kävellessä. Sen jylhyys ei avaudu samalla tavalla sisältäpäin. Ensin linnan muurista mentiin läpi tunnelia pitkin.

 Linnan sisäänkäynnin yhteydessä oli päärakennus, joka oli entisöity museoksi ja taidenäyttelyksi. Varsinkin lapset tutustuivat aikansa kalustukseen mielenkiinnolla. Minusta hauskin yksityiskohta oli tuon ajan kartta Pohjois-Euroopasta, josta löytyi sen ajan merkittävät suomalaiskaupungit, kuten Kaskinen, Vöyri ja Liminka.

Linna näytti ulkoa tosi korkealta, mutta sinne oli lopulta melko kevyt kiivetä. Ylhäällä oli koppeja pyhimyksille ja hautausmaa, joka on ollut käytössä vielä ainakin 1940 – luvulla, ehkä jopa myöhemmin. Tavoilleni uskollisena en bongaillut hautakivia, mutta pari vuosilukua osui verkkokalvoille vahingossa.

Maisemat ylhäältä on hienot ja aamuvirkkuna niihin pääsi tutustumaan rauhassa. Meren siintäminen kauempana ei juuri valokuviin tallennu, mutta alas laaksoon rakennettu tekoallas veden varastointiin loisti kauniin turkoosina. Olimme ilmeisen oikeaan aikaan liikkeellä, sillä vesi näytti kauniimmalta, kuin monen ammattikuvaajan otoksissa.

Lasten kommenttina, paikka oli ilman muuta vierailemisen arvoinen. Myös reissukoira Arvi piti maisemista, joita halusi tutkailla erityisesti kaiteille kiipeilemällä.