Tabarca – saari

Lapset ovat jo lentäneet Suomeen. Jotain retkeilyä pitää vielä aikuisin voimin jatkaa. Tutustuminen Tabercaan oli suunnitelmissa jo lasten kanssa, mutta syysmyrsky oli hiljentänyt koko Santa Polan kaupungin ja saarelle menevän liikenteen. Nyt paluu syksyn vakiovuoroihin oli tapahtunut. Netissä oli tosi ristiriitaisia tietoja laivojen lähtöajoista ja hinnoista. Ainoa oikea ohje on sama, jonka jaan myös itse: Santa Polan satamaan on helppo löytää ja siellä on ajan tasainen tieto helposti saatavilla. Minun arvaukseni on, että laivojen lähtöväli vaihtelee viikoittain ennakoidun kysynnän mukaan. Päälle teipatuista kylteistä pystyi päättelemään että kesäsesonkina laivoja lähtee 20 minuutin välein, nyt syyskuussa suurinpiirtein kerran tunnissa siten että siestan aikaan on kolmen tunnin tauko. Meidän tavoitteena oli päästä matkaan ajoissa ja ennen siestaa takaisin.

Saavuimme satama-alueelle 9.46 ja auton parkkipaikan löytäminen vei muutaman minuutin. Kymmeneltä lähti laiva. Ehdimme asioida kolmessa miehitetyssä lippukopissa, jotka ohjasivat aina seuraavalle, kunnes laivan vieressä oleva myi kympin kappalehintaiset menopaluu – liput. Lyhyttä ramppia laivaan, joka lähti liikkeelle ennen kuin istumapaikat oli kunnolla etsittynä.

Laivalla kannattaa pyrkiä ylätasanteelle, sillä merituuli vilvoittaa siellä parhaiten ja näkymät ovat sieltä parhaat. Niissä ei ollut mitään muuta, kuin kehuttavaa, mutta fiilis oli kuin arki – illan ruotsinristeilyltä. Tämä johtui matkaseurasta. Noin 40 – hengen ruotsalaisryhmä, joka oli niin tekoiloinen, että teki mieli ryhtyä laulamaan ”Olof Palme gick på bio”. Muita matkustajia meidän ja länsinaapurimme lisäksi oli alle kymmenen. 

Noin puolen tunnin merimatkan jälkeen jalkauduimme tosi hiljaiselle saarelle. Satamassa oli pari hauskaa havaintoa. Yhdellä veneilijällä oli poijulla parkissa veneeltä rantautumiseen lasten kumivene. Myös saaren poliisivoimien ajokki muistutti lasten ajoneuvoa, tai golf - kärryä.

Tabarca on jakautunut kahteen osaan. Aloitimme tutustumisen itäpuolen Tabarca Nuovon kylästä. Kylässä asuu nettilähteiden mukaan 80 – ihmistä. Hieman suuremmalle määrälle siellä oli asuntoja, mutta asuttu osa saarta on todella pieni. Kolme lyhyttä katua, joista keskimmäiselle ovat palvelut keskittyneet. Hinnat ovat Manner – Espanjaa hieman korkeammat, mutta salaatin, paistetut anjovikset & mustekalat ja pääruoaksi paellan sai 18 euron henkilöhintaan. Olivat hyviä.

Ruokailun jälkeen olisi ehtinyt hyvin viimeistä edelliseen paluulaivaan. Ehdotin tätä, koska lähtöajat oli merkitty saamaamme esitteeseen alkuperäisen aikataulun päälle liimatulla tarralla ilman erityistä vakuuttavuutta. Toisaalta kiinnostavampi ja asumaton puoli saarta oli vielä tutkimatta.

Isoin osa Tabarcaa on luonnonsuojelualuetta. Kaikki opasteet on vain Espanjaksi. Numerot ovt kuitenkin helppolukuisia. Kävelykierros alueen ympäri olisi kolme kilometriä ja aikaestimaatte tuolle on pari tuntia. Viimeiseen lauttaan on aikaa tunti ja vartti. Siis matkaan. Ranta on kaunis ja kuvauksellinen. 

Puolivälistä, Pyhän Joosefin tornin ja majakan välistä löytyi kuitenkin helppokulkuinen oikopolku. Kaikki olennainen tuli nähtyä. Suljettu majakka tosin matkan päästä ja ehdimme hyvin satamaan, jossa kolmesataapaikkaista laivaa odottaa meidän lisäksi kaksi ihmistä. Pieni paniikki nosti päätään, mutta tutun näköinen lautta näkyi horisontissa saapuvana. Pikkuisen myöhässä, mutta kuitenkin saapuvana. Viime hetkellä muutama muu matkustaja tuli laiturille ja pääsimme takaisin saarelta ilman sählinkiä.

Ajeluinen kiireetön visiitti Tabarcalle otti Torreviejasta seitsämän tuntia. Hyvä ja kaiken ikäisille ja kuntoisille sopiva päivätekeminen. Tosin laivan portaat ovat kapeat ja jyrkät, joten niistä pitää selviytyä.