Guadalestin tekojärven ympäripatikointi

Yksi blogiin pääsemätön patikointi meni pari päivää sitten pahoin pieleen. Niin pieleen, että nyt rima oli hieman matalammalla. Järveä kiertäessä ei kai voi eksyä. Jos järvi näkyy vuoroin vasemmalla – vuoroin oikealla, niin silloin kävelee edestakaisin.

Kokonaisuutena tämä oli hyvä patikointi, mutta ei se nyt ihan niin helppoa ollut, kuin torin kiertäminen parkkipaikkaa etsiessä.

Valmistautumisen tein mielestäni huolella. Tutustuin reittiin edellisenä päivänä tietokoneella ansikkaasti ainakin tämän patikoinnin osalta toteutetulla topwalks.net sivustolla. Sieltä löytyi kartta ja ohjeet reitin kiertämiseen. Illalla tietokoneella löytyi myös gps – koordinaatit, mutta ei enää padilla seuraavana päivänä. Tiedosto oli korruptoitunut. Oli se sitä jo tietokoneella katsoessa, mutta sekamelskasta pystyi poimimaan itäiset pituudet ja läntiset leveydet. Applen laitteet olivat turvallisuussyistä tiedostoa avaamatta.

Lähtöruutu etsittiin perinteisellä aja kylästä 800 metriä, kunnes löytyy hotelli, jonka nimi oli edelleen Nou Salat. Siitä toinen samanverran ja käännytään vasemmalle, tielle, jonka hädin tuskin tieksi tunnistaa. Pian näkyi kuitenkin kyltti, joka kertoi tien vievän padolle, joka on patikoinnin lähtöruutu.

Padon jälkeen reitti kulki kapeaa tiepohjaa puolijyrkästi ylös. Reitti oli helppo kävellä, sillä sen varrella oli joitakin viljelmiä, joiden huoltoliikenteen takia kunnossapito oli kohtuullisella tasolla. Maisemat olisivat varmaan parhaimmillaan varhain keväällä, kun alhaalla laaksossa on kukinta-aika ja ylhäällä saattaa olla vielä lumihuippuja. Nyt jylhät vuoret olivat tasaisen harmaata. Puut ja pensaat alempana vihreitä ilman vaihtelua. Kasvillisuudesta erottui runsaat männyt, mantelipuut, laventeli ja olisikohan tuo yksi ollut chilipensas? Myöhemmin oli paljon appelsiiniviljelmiä.

Reitillä tuli vastaan muutama pyöräilijä, pari kuntokävelijää, kolme yksittäistä huoltoautoa, yksi vihainen vahtikoira, joka tyytyi tosin vain haukkumaan. Altaan pohjoispuoli oli matkallisesti lähes kolme neljäsosaa kokonaispituudesta, sillä reitti kierteli rinteellä. Lisäksi järvi ulotti sille puolelle muutaman joentapaisen lisäuoman.

Itäpäässä oli ohjeiden mukaisesti silta, josta tukea pidellen läähätti yksi korkeuserojen pahoin väsyttämä pyöräilijä, joka jatkoi meidän perään pyörää verkkaisesti taluttaen. Hänellä oli kaveri matkassa, joten ei hän heitteille jäänyt.

Pian tämän jälkeen oli reitin ainoa haastava kohta. Vesi oli viikontakaisesta myrskystä huolimatta, tai mahdollisesti sen vuoksi, tai muuten vaan, padossa erittäin alhaalla, joten itäinen puronuoma ylitettiin hieman eri kohdasta, paljon lähempää allasta. Jäljistä päätellen niin muutkin tekivät.

Viimeinen kilometri oli helppoa kävelyä lähes tasaisella. Hauska yksityiskohta oli korpihotellin opaskyltti puolihaastavaan rinteeseen kohti receptionia.

Ohjeen mukaan tähän 9,5 km patikointiin kuluu kaksi ja puoli tuntia. Meillä oli vartin pullukkalisä ja toinen koiran pissitaiuoista johtuva. 

Mukava kolmetuntinen, kun muistimme lähteä riittävän varhain liikkeelle, jolloin päivän kovin paahde ei vielä noussut päälle.

Ajomatka Torreviejasta puolitoista tuntia / suunta