Playa de Calblanque

Eilisellä illallisella kokoonnuttiin suunnittelemaan seuraavaa päiväohjelmaa. Rannalle pitäisi päästä ja olisi kiva nähdä jotain uutta mieleenjäävää. Ei ihan helpoimpia yhtälöitä, mutta kirjastosta lainaamani Top – matkaopas antoi ratkaisuehdotuksen. Sudenpennuilla oli lapsuudessani käsikirja, super-isillä nykyään myös.

Playa de Calblanque on 13 kilometrinen luonnontilainen ranta aivan Costa Blancan eteläosassa. Se oli 70 – luvulla jäämässä suunnitellun hotellikylän jalkoihin, mutta aktiivinen paikallinen vastustus sai päättäjät rauhoittamaan sen kaikelta rakentamiselta. Oppaan mukaan se on viimeisiä kooltaan merkittäviä hyviä rantoja, jotka koko Välimerellä on jätetty rakentamatta. Lisäksi ranta ei ole juuri kenenkään tiedossa, joten sieltä löytyy jopa yksityinen oma poukama. Pitäisikö uskoa?

Rauhallisuudesta antoi toisen aallon lupauksia se, että navigaattori ei oikein tunnista osoitetta. Se ei hellepäivänä ole kuitenkaan yksiselitteisen hyvä asia, kun perille pitäisi myös päästä. Lähelle puhuva kartturi meidät osasi opastaa. Jo toisella yrittämällä maltoimme lukea tienvarren opasteita ja päädyimme huonokuntoiselle tielle, jolla kuitenkin oli turvallisen oloista ajaa. 

Kolmen kilometrin körötelyn jälkeen saavuimme parkkialueelle, joka paljasti, ettei tämä ranta nyt ihan huippusalaisuus ole. Vapaa parkkipaikka löytyi kuitenkin ongelmitta.

Pysäköintialueelta oli hyvä, vajaan kilometrin kävelyreitti rannalle. Kävellessä tuli jo vaikutelma. Me ollaan nyt menossa Oikeaan Paikkaan. Dyynit olivat karun kauniita, vuoret kumpuilivat monipuolisina ja kasvillisuus loi vaikutelman Western – elokuvista. 

Rannalla oli sopivasti tilaa, meriveden lämpötila hipoi kolmeakymmentä ja aallot keinuttivat mukavasti. Vesi oli oppaan tekstien mukaisesti erittäin kirkasta ja lapset sukeltelivat kaloja katsellen. 

Itse kävelin kellumisen lomassa yhden kummun yli viereiseen poukamaan, jossa oli enää kaksi kahden hengen seuruetta. Seuraavan kummun takana olisi oikeasti voinut olla yksityinen poukama, jonka hiekka on hienoa kuin Saharassa ikään. En ole koskaan ennen ollut näin puhuttelevalla rannalla. Vahva suositus, jos tämän blogin joku sattuu löytämään. Yhtään suomenkielistä artikkelia tästä rannasta internetissä ei vielä ole.

Alueella on myös hyvät patikointimaastot. Voi olla, että palaan tänne vielä valloittamaan rannan isoista huipuista yhden, tai pari. Tämä edellyttää tosin reilua päivälämpötilan laskua. Pullukka on ollut pulassa pienemmässäkin paahteessa patikointi-innostuksen vuoksi.