Kolmen yön roadtrip Koillis-Italiassa

 

Otsikko meni pieleen heti ensimmäisen sanan osalta, sillä aamulento oli niin varhainen, jotta edeltävä yö piti viettää lentokenttähotelli Clarionissa. Siis majoituksia tuli neljä. Varhainen lento mahdollisti täydet päivät kohteessa.

Matkustin neljän hengen työporukalla. Kyseessä oli työmatka, mutta tässä kuvauksessa töihin liittyvät kohteet on leikattu pois.

Venetsian lentokenttä oli suurempi, kuin luulin, mutta juuri yhtä sekava, kuin Italialaiset kentät yleensäkin. Pienellä haparoinnilla löytyi autovuokraamo ja sieltä oikea palvelupiste. Kaikki tiedot oli annettu netissä etukäteen, mutta nyt ne kirjoitettiin vielä ”kynällä paperille” – tekniikalla uudelleen. Auto oli ihan tilava, uudehko Citroen, jonka pellit olivat niin täyttä pieniä dokumentoituja lommoja, joten riski kolhulisämaksuista pieneni minimiin.

Töihin liittyviin kohteisiin oli tullut kolmannen osapuolen toimesta muutoksia, joten ajoimme Campalton pikkukylään päivittämään matkaohjelman. Kylä oli kuin aikamatka kasarille, sillä rakennukset, kahvilat ja kioskit olivat vanhahtavia.

Päivän seuraava kiva pysähdys oli Cattelan jäätelöbaari Montecaldan kylässä. Varjojen alla pärjäsi, vaikka ulkolämpötila hipoi kolmeakymmentäviittä astetta. Jäätelön lomassa lukittiin päivän loppuohjelma. Hotellivaraus Venetsian Mestren kaupunginosasta. Tämä siksi, että siellä hotellihuoneen hinnat ovat kohtuulliset, parkkipaikka löytyy ongelmitta ja valitsemamme hotellin edestä lähtee 10 minuutin välein bussi Venetsian saarelle, sen mantereeseen yhdistämää siltaa pitkin.

Venetsian retkestä erillisessä blogissa.

Pikku Venetsiana tunnettuun Chioggian kaupunkiin ei erityisen suuria odotuksia ollut, kun alkuperäisen kohteen oli nähnyt juuri päivää ennen. Kirjoitin Chioggiasta kuitenkin erillisen blogin.

Jatkoimme kohti työtapaamisia, mutta ehdimme kuitenkin lounaalle Tresigalloon. Tosi hyvä risotto, jossa katkarapuja ja mustekalaa.

Matka jatkui työkohteiden kautta illaksi Ravennaan, tai oikeastaan Punta Marinaan, joka on ilmeisesti toinen Ravennan ranta-alueista. Hellettä oli niin, että pullukkaa puuskututti, mutta paikalliset puhuivat off – seasonista. Illallisravintolat olivat lähes tyhjiä ja paikoittaminen maksutonta. Tosin maksuttomia parkkiruutuja voi hyödyntää myös terassin jatkeena.

Illallinen onnistui yhdellä sohlauksella alkupalalautaseni oli tarkoitus olla jaettavaksi kollegan kanssa, mutta nyt saimme molemmat omat. Grillattu kala-annos pääruoaksi oli erinomainen, vaikka ilmeisesti erityisherkkuna olleesta taskuravusta en saanut kyllä oikein mitään irti.

Ranta oli kaunis, mutta kännykkäkameran kuvat ei siitä kaikkea saanut taltioitua.

Kolmannen päivän aamu toi minulle pienen pettymyksen, sillä alun perin piti olla yötä Riminillä ja ajaa San Marinoon aamulla. Nyt olimme turhan kaukana ja lilliputtivaltioon tutustuminen vaihtui toiseen formulakohteeseen. Yllytin meitä aikatauluttamaan ajelumme niin, että pidimme osaomistamamme yhtiön hallituksen kokouksen Imolan formularadan kahviossa. Imolasta enemmän erillisessä blogissa.

Lounaalle menimme Toscanellan kylään. Ei siihen muuta syytä ollut, kuin että valittiin reitti Bolognaan tietulleja vältellen, niin oltiin enemmän maisemareiteillä. Ja tällä reitillä nälkä, lounasaika ja Toscanella kohtasivat.

Ajattelin syödä viiden vaihtoehdon lounaslistalta vitellotonnaton, ettei tule liikaa hiilihydraatteja. No se oli loppunut, niin pikapaikkona valitsin sahramirisoton, jossa juuri mitään muuta ei sitten ollutkaan. Hyvää oli.

Bolognasta enemmän erillisessä blogissa. Sinne saapuminen ja autovuokraamon löytäminen rautatieaseman viereltä onnistui helpommin, kuin pelättiin, sillä olimme saapumassa lähellä ruuhka-aikaa.

Poistumisessa ei tarvinnut huolehtia enää ajamisessa. Lentokentällä kaikki sujui hyvin ja myös lento Helsinkiin meni käsikirjoituksen mukaan.

Uutta käsikirjoituksessa on, että jatkan vielä Helsinki – Vantaalta eteenpäin, Tallinnaan, koska se nopeuttaa kotiin, Pärnuun, pääsemistä. Jo istuinpaikka 2A ennakoi, että kone ei ole suurensuuri. Silti oli hieman järkytys nähdä koneen takaa avautuva ovi – porrasyhdistelmä. Kiipeämissiltaa ei siis tarvittu. Samoin kone oli potkurillinen.

Lentoaika oli 20 minuuttia. Varmaan me ihan korkealla käytiin, mutta matkassa ei ollut muuta, kuin nousu ja lasku. Tästä koneesta näki hyvin Helsingin yläilmoista. Kaksi havaintoa. Veikkaus on kirjoittanut lentomatkustajia varten mainoksen Veikkaus – areenan kattoon. Toinen havainto on, että kantakaupunki on lopulta tosi kompakti ja pieni.