Ajellaan työporukalla vuokra-autolla rautatieasemalle noin
15:00 iltapäivällä. Onneksi edes näin ajoissa. Liikenteen sumputtuminen loppua
kohti viittasi siihen, että ruuhka-aikaan Bolognassa on ruuhkaa.
Bolognassa on myös lämpimällä säällä kuuma. Jos varjossa on
35, niin verenpainevaivaisen on parempi niissä varjoissa pysyä – tai sisätiloissa.
Löysimme arvaamalla hienon hotellin. I Portici Hotel
Bologna. Hieno aula, hyvät huoneet, loistava aamiainen. Kaikki siis hienoa,
paitsi minun hikoilulle ja puuskutukselle avoimesti nauranut pikimusta
aulasiivooja. Toisaalta parempi avoin nauraminen, kun piilotettu halveksiminen.
Ja varmasti minä huvittavalta näytin.
Hotellin nimessä esiintyneet porticit, joka suomentunee
kaarikäytäviksi, tai portiikeiksi lienevät Bolognan kuuluisimmat nähtävyydet.
Niitä on lähes kaikkialla keskustassa. Muutenkin kaupungin
rakennusarkkitehtuuri on melko yhtenevää. Suuri osa rakennuksista on tehty
punertavasta tiilestä. Portiikeilla on hauska syntysyy. Kaupunkiin muutti niin
paljon opiskelijoita ja muuta väkeä, joten olemassa olevia taloja tarvitsi laajentaa
ja voidakseen laajentaa, niin ”ykköskerros” piti olla pelkkä avoin pylväshalli,
jotta talojen leventäminen ei tukkinut kaupunkia.
Galliera portiikki kattoi lähes koko kävelymatkani
hotellilta keskusaukiolle, Piazza Maggiorelle. Aukiolla on ainakin tämän kesän
avoin ulkoilmaelokuvateatteri, joka esittää vanhoja klassikkoelokuvia. Hauska
oli havaita, että yksi kesän 2026 elokuvista oli Frankenstein Junior, jonka tekstitysvirheestä
on saanut nimensä vuonna 2026 jäähyväiskierrostaan tekevä Eppu Normaali.
Aukiolla musisoi minun sinne saapuessa nuorehko mieskaksikko
kitaroin. Pian heitä kohti ajoi Remun ikäinen mies polkupyörällä ja kaivoi
repusta rumpupalikat ja alkoi takoa tahtia yhtyeelle. Paras kuulemani versio
Johnny B Goodista.
Hieman aukion itäpuolelta löytyi illallisravintola. Otin
alkuruoaksi Tagliatella al Ragun, joka on Bolognan ulkopuolella kääntynyt
spagetti bologneseksi. Syntyseuduilla tagliatelle on ehdottomuus ja yksi
maailman yleisimmistä ruoista on siis tavallaan väärennös.
Pääruokana oli sopivan raaka pihvi San Pellegrinoon tehdyllä
perunamuusilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti