Venetsia iltaretkenä

 

Työmatka antoi mahdollisuuden tutustua noin viiden tunnin intensiivisen kävelyn verran Venetsiaan. Matka alkoi hotelliltamme, Mestren kaupunginosasta. Hotelli oli valittu juuri sen vuoksi, että sen vierestä lähti 10 minuutin välein bussi Venetsian saarelle. Matka maksoi puolitoista euroa, kunhan muisti maksaa sen bussiin noustessa pankkikortilla ja kuitata samaan laitteeseen matkan päättymisen samalla kortilla. Linja-automatka kesti ehkä vartin. Poistuminen tapahtui aivan pääsaarelle vievän sillan vierellä. Tätä lähemmäs ei autolla pääse.

Olen käynyt Venetsiassa kerran aikaisemmin. Silloin puolisoni kanssa. Saavuimme silloin laivalla Etelän / kaakon suunnasta suoraan Pyhän Markuksen aukiolle, paikkaan, missä Venetsia on loistossaan. Nyt saapuminen oli täysin päinvastaiselta puolelta. Tämä puoli on tunnelmallisia ravintoloita ja paikallisia asuntoja, sekä pieni hotelleja. Rappioromantiikka on varmaankin oikein termi tätä kuvaamaan. Pärnussa talot ovat pääosin puusta, mutta näen Venetsiassa ja kotikaupungissani paljon samaa. Suurta vanhaa kauneutta, joka on rapistuessaan vain korostunut.

Tällä vanhemmalla puolella oli myös DaVinci museo. Kävin edellisellä kerralla, nyt jäi väliin.

 

Illalliselle kuitenkin ehdimme. Päivän kalana oli paistettua merianturaa. Sitä saa harvoin ja aina se on hyvää.

Kondoleja oli turisteja varten edelleen yhtä paljon kuin aiemmin. Tältä alueelta löytyi myös veneiden ja kondolien korjaamo.

Insinöörien kanssa, kun matkailee, niin tulee huomiointeja eri asioista, kuin yleensä. Ompa talon kaasuhana hassussa paikassa. Onpa kummallinen sadevesien ohjausjärjestelmä, nuo sähköt ei ole EU – standardien mukaisia ja sitä rataa. Onneksi eksyttiin myös näille kapeille kujille.

Akatemian siltaa pitkin siirryimme kaunistellummalle puolelle saarta. Matkalla Pyhän Markuksen aukiolle sain kertauksen maailman noin kahdestakymmenestä luksusmerkistä, Louis Vuitton, Prada ja niin edelleen. Jokaisella oli oma myymälänsä. Ehkä joskus myös asiakkaita.

Aukiolla oli ravintoloita, joissa olisi päässyt ruokailemaan jazz – musiikin tahdissa. Hieman kakofonista keskellä toria, kun musiikit sekoittuvat keskenään. Viimeksi remontissa ollut Pyhän Markuksen katedraali oli nyt oikein kaunis.

Huokauksien sillalla on mielenkiintoinen tarina. Myös se tuki nähdyksi, mutta hieman kaukaa, koska jalat olivat jo parhaan teränsä antaneet ja täältä ei päässyt takaisin, kuin omin jaloin. No - aiemmin huokauksien sillan ylittäneet eivät edes sillä tavoin.

Puhetyöläiselle 19.000 askelta yli 30 asteen lämmössä oli suurin piirtein maksimisuoritus.